5.Älä jää kulisseihin, tuo #osaaminen näkyviin

Mikä ihmeen osaamismerkki?

Osaamismerkki on digitaalinen todistus. Yhtä pätevä kuin paperinenkin, mutta monikäyttöisempi. Merkissä on oleellista kuva, johon on liitetty merkin saamiseksi edellytetty osaaminen, tekeminen, osallistuminen tai muu sisältö sekä kriteerit, joiden mukaan merkki on myönnetty. Merkkiin voi liittää muutakin oleellista tietoa.

Digitaalisia osaamismerkkijärjestelmiä on tarjolla useita. Meillä on käytössä suomalainen, maailmanlaajuisesti käytössä oleva Open Badge Passport -palvelu.

Palveluun voi jokainen tehdä oman tilin, jolloin saa osaamispassin käyttöönsä. Merkit ovat siis ikäänkuin CV, henkilökohtainen passi, joka kulkee mukana eikä ole riippuvainen mistään organisaatiosta tai opiskelu- tai työsuhteesta.

Osaamismerkit ovat käytössä Suomessa useissa oppilaitoksissa ja yrityksissä. Jos teet itsellesi tilin, voit nähdä tarjolla olevia merkkejä. Et kuitenkaan voi ihan mitä tahansa lähteä hakemaan, vaan organisaatiot myöntävät niitä omien koulutustensa mukaan. Suomen Partiolaiset on hyvä esimerkki osaamismerkeillä tunnistettujen, partiotoiminnassa kertyneiden taitojen näkyväksi tuomisesta. Myös 4H-Akatemia käyttää osaamismerkkejä, joilla voi saada muussa opiskelussa hyväksilukuja. Osuvat taidot Digitaitomerkit ovat valtakunnallisesti käytössä ja DVV kouluttaa digitukijoita osaamismerkkien avulla. 

Työelämätaidoilla hyvinvointia -hankkeessa Lapuan kaupunki pilotoi osaamismerkkejä yhdessä kansalaisopiston kanssa. Henkilöstön työhyvinvointiin liittyvistä koulutuksista voi saada osaamismerkin henkilökohtaiseen passiinsa. Koulutusiltapäiviä on syksyn aikana tarjolla useita ja niistä tullaan myöntämään vuoden loppuun mennessä merkkejä noin 200 kpl. Jokainen niistä osoituksena aktiivisesta työhyvinvointiin liittyvästä kehittämistyöstä omassa työyhteisössä. 

4.Miten osaaminen vaikuttaa työhyvinvointiin, vai vaikuttaako?

Työelämätaidoilla hyvinvointia -hankkeella on pilotoitu Lapualla uutta, vaikuttavampaa tapaa henkilöstön kouluttamisessa. Keva-rahoitteisessa hankkeessa on kohderyhmänä tässä pilotointivaiheessa ollut kaupungin esihenkilöt.

Vaikuttavuutta pyritään lisäämään kahdella tavalla. Ensinnäkin tuomalla koulutuksiin sellainen oman työn tai työyhteisön konkreettinen kehittämistehtävä, joka parantaa työhyvinvointia. Toiseksi koulutuksessa kertyneen osaamisen tallentaminen Osaamismerkkipassiin mahdollistaa pientenkin osaamiskokonaisuuksien liittämisen CV:hen. Osaamismerkit ovat henkilökohtaisia ja digitaalisina ne voi lisätä vaikkapa LinkedIn-profiiliin.

Lue lisää osaamismerkeistä seuraavasta blogikirjoituksesta.

Koulutusten organisointi on ollut kansalaisopiston vastuulla. Oppilaitoksena kansalaisopisto voi tarjota osaamisen tunnistamista ja lisätä koulutuksiin pedagogista näkökulmaa. Koulutusten aiheet on valittu yhdessä esihenkilöiden kanssa työhyvinvointikyselyssä esiin nousseista teemoista. 

Hankkeen aikana järjestetyistä koulutuksista on voinut saada osaamismerkin, jolla hankittu osaaminen ja oman työn tai työyhteisön kehittäminen todennetaan digitaalisella todistuksella. Toiminta jatkuu edelleen, ja tulossa on vielä useita osaamisen kartuttamisen mahdollisuuksia.

Allaolevassa podcastissa pohditaan osaamisen vaikutusta työhyvinvointiin. 8 minuutin mittaisessa tallenteessa asiasta keskustelevat Lapuan musiikkiopiston rehtori Katja Tuulari ja Lapuan kansalaisopistosta Anna-Kaarina Perko.

KUUNTELE PODCAST TÄSTÄ

3.Kehumiskeskiviikko

5. -11.9.2022 vietetään Osaaminen näkyviin -viikkoa.

Aina on hyvä hetki huomata myös kaverin osaamista. Erityisesti Osaaminen näkyviin -viikolla on hyvä hetki välittää läheisestä tuomalla esiin hänen osaamistaan. Tee välittämisen teko. Tässä vinkki:

Vietä kehumiskeskiviikkoa ja kerro työkaverille, perheenjäsenelle tai ystävälle, kenelle tahansa, miten hyvä hän jossain asiassa on. Kehu hänen osaamistaan, taitojaan tai mitä nyt keksitkin.

#vahvuutenavälittäminen #OsaaminenNäkyviin

2.Tiedätkö, mitä osaat?

Oman osaamisen tunnistaminen ja huomaaminen

saattaa olla vaikeaa. Vaatimattomuus on suomalaisen mielessä vahvana, mutta omasta osaamisesta kertomisen yhteydessä vaatimattomuuden saa unohtaa. 

Tässä muutama työkalu, joiden avulla voit hoksata omaa osaamistasi. Kerää osaamisen käden ruutuihin itse tunnistamasi asiat. Kysy myös muilta, mitä osaamista he ovat sinulla huomanneet olevan. Voi olla, että pidät asioita itsestäänselvyyksinä, etkä hoksaakaan, että jokin sinun juttusi onkin huikeaa asiantuntijuutta.

Lataa Osaamisen käsi.

Tässä vielä toinen työkalu. Listaa kaikki erilaiset roolit, joissa päivän aikana toimit. Kirjoita toiseen ruutuun rooleissa käyttämäsi ominaisuudet ja osaamiset. Tämän voit toteuttaa vaikkapa työkavereiden kanssa. Tässä ohjeet ja toisella sivulla on taulukko.

1.Mitä osaaminen on ja mistä sitä kertyy?

Mistä sitä osaamista kertyy?

Osaamista kertyy yksilölle elämän aikana väkisinkin. Tuskinpa kukaan täysin ilman mitään taitoja tulee eläneeksi. Osaamista kertyy useista lähteistä. Opittavaa ja osattavaa on tarjolla loputtomasti.

Yksi tapa arvottaa osaamista onkin ollut oppimisen tavan mukainen määrittely. Oppiminen jaotellaan formaaliksi, non-formaaliksi ja informaaliksi.

Formaali oppiminen tapahtuu opetussuunnitelman tms. mukaisesti, tavoitteellisesti oppilaitoksessa ja johtaa jonkin ammatin, tutkinnon tai pätevyyden saavuttamiseen. Osaaminen tunnistetaan todistuksella. 

Non-formaali oppiminen on esimerkiksi täydennyskoulutusta, työn suorittamiseksi vaadittavan osaamisen täsmäoppimista, jonkin ennakolta määritellyn oppimistavoitteen saavuttamista määritellyssä ajassa ja paikassa. Kansalaisopistossa harrastukseen liittyvän taidon hankkiminen on nonformaalia oppimista. 

Informaali oppiminen tapahtuu arkipäivän toiminnassa ja

ympäristöissä, joita ei ole organisoitu erityisesti koulutukseksi. Informaali oppiminen ei oppijan kannalta ole välttämättä

tavoitteellista.

Informaalia oppimista tapahtuu esimerkiksi arkielämän

erilaisissa vuorovaikutustilanteissa: työssä, perheen tai suvun kesken ja vapaa-ajalla.

Kaikki erilaisia, kaikki osaajia

Opimme koko ajan. Kotona, arjessa, vapaaehtoistoiminnassa, yhdistyksissä, netissä, toisiltamme, tekemällä, lukemalla. Lista on loputon. Työssä oppiminen on suuressa roolissa ja nykypäivän työelämässä oppiminen ja työn tekeminen lomittuvat toisiinsa. Työssä tarvittavia taitoja on sisäistettävä ja otettava käyttöön nopeaan tahtiin.

Jokaisella on erilainen kokoelma osaamista. Jokaisella on oikeus kerryttää sitä haluamallaan tavalla oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeen. Osaamisen kerryttämiseen motivoivia seikkoja ovat omat kiinnostuksen kohteet, oppimisen mahdollisuudet ja se, miten paljon osaaminen parantaa omaa hyvinvointia. Joskus on myös olosuhteiden pakosta otettava asioista selvää ja kerrytettävä asiantuntijuutta vaikka asia sinänsä ei henkilökohtaisesti kiinnostava olisikaan. Onneksi ihan kaikkea ei tarvitse itse osata, vaan voi saada tukea asiaa paremmin osaavilta.

Osaat enemmän kuin tajuatkaan.

Tee pieni harjoitus. Piirrä paperille jana ja merkitse siihen elämäsi aikaisia tapahtumia ja käännekohtia, niitä, mitkä ovat jääneet sinulle mieleen. Mieti sitten jokaisen kohdalla, mitä olet tuossa elämäsi tapahtumassa oppinut. Milloin opit lukemaan, kuka opetti sinut kalastamaan tai tunnistamaan perhosia, sukelsitko syvään päähän ja opit, ettei kannattanutkaan. Oletko käynyt kansalaisopiston kursseilla 10 vuotta ja sen johdosta olet nyt jonkin asian asiantuntija tai taidon mestari? Mikä on bravuurisi kesäillan grillailussa vai oletko illan vitsiniekka?

Kirjoita listaan pienimmätkin taitosi ja osaamisesi. Veikkaanpa, että lista on ihan hyvän pituinen.

Tee toinen harjoitus.

Kysy muutamalta tuttavaltasi, missä heidän mielestään olet hyvä, mitä sinä heidän mielestään osaat ja millaisia vahvuuksia he sinussa näkevät. Vastaus saattaa yllättää. Oliko tuo toisen henkilön sinussa näkemä osaaminen tai vahvuus jo listassasi?

Lapuan kansalaisopiston ukrainalaisille suunnatut hygieniapassikurssit avaavat ovia työelämään

 

Lapuan kansalaisopisto tarttui toimeen ja järjesti pikaisella aikataululla kaksi hygieniapassikurssia ukrainalaisille. Kurssin ja testin on nyt suorittanut liki 70 ukrainalaista, ja tulevalla syyskaudelle on kolmas kurssi jo suunniteltuna.

 

Hygieniapassi on tärkeä olla olemassa työllistymisen kannalta. Hygieniapassia vaaditaan varsin monissa työtehtävissä mm. sosiaali- ja elintarvikealalla.

 Lähialueilla ei ukrainan kielellä toteutettua kurssia ole järjestetty ja Lapuan kansalaisopiston kursseilla olikin osallistujia ympäri Etelä-Pohjanmaata. Lapualla asuvia ukrainalaisia kurssilla oli kuitenkin eniten.

Kurssien ja testien järjestelyt ovat vaatineet enemmän resursseja ja työtä kuin suomenkielisessä toteutuksessa. Kursseilla oli ukrainankielinen opettaja, jonka kanssa ensin opiskeltiin perusasiat elintarvikkeiden turvallisesta käsittelystä. Opettaja Svitlana Chernysh  on koulutukseltaan elintarvikealan insinööri, ja etenkin mikrobiologia on hänellä hyvin hallussa. Svitlana saapui Suomeen keväällä ja tällä hetkellä hän työskentelee osa-aikaisesti Evijärven kunnassa.

Opettajan ja testin vastaanottavan viranomaisen lisäksi toteutuksessa tarvittiin ukrainan kielen virallinen kääntäjä, joka  käänsi testikysymykset ukrainaksi ja oli lisäksi mukana testitilanteessa tulkkaamassa testin virallisen toteuttajan ohjeita.

 - Halusimme omalla panostuksellamme ja koulutusosaamisellamme tukea lähialueelle saapuneiden ukrainalaisten työllistymistä, kertoo kansalaisopiston rehtori Mari Takamaa.  Olemme järjestäneet kevään aikana myös suomen kielen koulutusta. Kaikilla kursseilla opiskelijat ovat olleet todella motivoituneita uuden oppimiseen. Osallistujat ja kurssit ovat kohdanneet lähialueiden maahanmuuttokoordinaattoreiden avustuksella.

 - Tässä haastavassa tilanteessa on tärkeää löytää nopeasti mielekästä tekemistä ja sisältöä päiviin joko opiskelun, harrastusten tai työn kautta.  Kansalaisopisto on melkoisen ketterä toimija järjestämään tarpeen tullen nopeastikin erilaisia koulutuksia,  kertoo Takamaa.

Monen osallistujan kurssimaksun maksoivat erilaiset järjestöt, jotka haluavat olla mukana tukemassa ukrainalaisia oman elämän uudelleenrakentamisessa. Myös kuljetuksissa kurssipaikalle  saivat ukrainalaiset apua. -Tuntuu todella hyvältä, että niin moni oli mukana auttamassa ja tukemassa erilaisissa järjestelyissä.  Yhteistyössä todella on voimaa! Upeinta oli kuulla monelta osallistujalta itseltään, että työllistyminen oli jo tapahtunut tai tapahtumassa lähiaikoina. Työn kautta toteutuu itsenäinen elämä, ja siihen ukrainalaisilla on selkeä pyrkimys, toteaa Takamaa.

 

Lapualla 2.2.22

Kun lunta sataa, on parempi luoda kuin rämpiä!

Tuo otsikon ontuva vertaus johtuu tietenkin säästä. Lunta on luotu niin, että lihaksia jomottaa, mutta tässä kirjoittelen aivan muunlaisesta luomisesta. Jotakin uutta työhömme!

Osaamisperusteisuus on se uusi lumi, joka sataa myös vapaan sivistystyön oppilaitoksiin, otetaan siis

selvää, miten se luodaan! Ei jäädä rämpimään. 

Siksi alueemme kansalaisopistot ovat yhteisen hankkeen puitteissa järjestäneet Me osatahan! koulutuskokonaisuuden, joka tarjoaa meille kaikille opistojen opettajille mahdollisuuden selvittää itsellemme, mitä osaamisperusteisuus tarkoittaa, miten se meidän työhömme ja opistoihimme sopii, ja myös hankkia tarvittavia työkaluja sen toteuttamiseen omilla kursseillamme.

Mikä ihmeen osaamisperusteisuus, ei se taida ihan tuttu termi vielä kaikille olla. OSPE -lyhennettäkin olen nähnyt käytettävän. Taustalla on koko Euroopan unionin laajuinen uudistus, jonka tavoitteena on tuoda joustavuutta osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Uudistus koskee koko koulutuskenttää ja nyt myös vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat jatkossa viedä kurssisuorituksia Opintopolku -palveluun ja myöntää osaamismerkkejä. 

Muutoksilla on tapana edetä hitaasti, mutta valmiina kannattaa olla - ettei jää rämpimään sinne lumeen sitten, kun se putoaa… Tulevaisuudessa osaamisperusteisuus tuonee meille uusia opiskelijoita eli siis työtä meille kaikille. Maailma muuttuu, trendit muuttuvat, toisinaan on haastavaa saada kursseille riittävästi osallistujia, jotta ne toteutuisivat. Tämä uudistus on meille mahdollisuus.

Muutos on samalla sekä iso että pieni. Iso muutos on se, että aikaisemmin emme ole opistoistamme voineet antaa suoritusmerkintöjä tai todistuksia osaamisesta, ainoastaan osallistumisesta. Nyt voimme ottaa ison loikan ja tarjota mahdollisuuksia suorituksiin niille opiskelijoille, joille niistä on hyötyä ja joita ne motivoivat. Se on oikeastaan tosi hienoa! Joillekin opiskelijoille opintosuoritus, joko opinpolku-palvelussa tai osaamismerkin muodossa, voi olla todella tärkeä ja voimaannuttava juttu, joka voi myös oikeasti auttaa eteenpäin elämässä.

Pienempi muutos on ne käytännön toimenpiteet, jotka tarvitaan, että kurssilta voi saada suoritusmerkinnän. Kurssi on suunniteltava ja kuvailtava osaamisperusteisesti, oppimista on seurattava ja arvioitava. Me osatahan! tarjoaa meille matalan kynnyksen tähän osaamiseen. Kurssimme taitavat jo olla enimmäkseen osaamisperusteisia, koska aina ne osaamisen lisääntymiseen ovat tähdänneet ja johtaneet. Ei siis kovin syvää umpihankea lähdetä työstämään.

Muuttuuko kansalaisopisto nyt joksikin kouluksi kokeineen ja suoritusvaatimuksineen? No ei muutu. Tutut kurssit jatkuvat kuten ennenkin. Tämä mahdollisuus on niitä varten, joita se kiinnostaa ja motivoi, ja jotka voivat ehkä myös hyödyntää opiston kurssisuorituksia opinnoissa ja työelämässä. Voihan joku mielellään hankkia esimerkiksi kielenosaaja- tai matonkutoja -osaamismerkin ihan vain omaksi iloksikin! Saamme tarjota asiakkaillemme monipuolisempaa palvelua kuin ennen.

Odotan paljon tältä koulutukselta. Vaikka olemme saaneet jo joitakin webinaareja asian tiimoilta seurata, aina saa uusia näkökulmia ja uutta ymmärrystä asiassa. Nyt me pääsemme kollegojen kanssa yhdessä työstämään tätä uudistusta ja aina on mukavaa, kun tehdään yhdessä. Luodaan tämä osaamisperusteisuus meille sopivaksi. Loppulauseeksi sopisi “sanoi mummo lumessa”, sellainen olen ollut viime päivinä, pari kuukautta isoäitinä jo, ja nyt pari päivää tiiviisti lunta lapioimassa. Antaa tulla lisää vaan :)

Tiina Kangas-Bryan
kieltenopettaja

Kevätlukukausi täynnä tarinoita

 Jokaisella opiskelijallamme on oma tarinansa siitä, miksi  osallistuu opiston kursseille. Yksi etsii vastapainoa hektiseen elämänrytmiin, toinen hakee juttukavereita, kun oma elämänpiiri on kutistunut entisestään koronan myötä. Kolmas tarvitsee jonkin tietyn taidon tai osaamisen pärjätäkseen alati muuttuvassa työelämässä. Neljännellä on menossa sisustamis/puutarha/kuntoilu/nikkarointiprojekti, johon tarvitsee a) ajan b) paikan c) opastajan projektiaan edistämään.  Viides ei halua syitä  harrastamiselleen edes nimetä, antakaa mun vain rauhassa harrastaa! 
Uusien tietojen ja taitojen oppimiselle on välineellinen arvonsa työmarkkinoiden näkökulmasta, mutta tärkeintä on ihmisenä kasvaminen ja sielun sivistys. Ryhmässä opiskellessa ja harrastaessa kerrytämme sosiaalista pääomaa. Opimme ymmärtämään erilaisia ihmisiä, näkökulmia, elämäntapoja. 

 Ihmisyyteen kuuluu erottamattomasti uteliaisuus ja tiedonjano.

Me opistolla haluamme kuulla ja tuoda kuultavaksi opiskelijoidemme tarinoita. Tarinat eivät ole vain sankarikertomuksia siitä, kuinka hurjien ponnisteluiden kautta saavutetaan jotain suurta ja elämä mullistuu.Toki näinkin joskus tapahtuu, mutta useimmiten tarinat ovat välähdyksiä tavallisesta, hyvästä arjesta, jota kursseilla eletään. Pieniä oivalluksia, ilon hetkiä - ja joskus myös epäonnistumisia ja turhautumista.  Tarina olla pieni tai suuri, mutta se on kertojalleen ja kokijalleen aina yhtä merkityksellinen. 

  

Keväällä 2022 alkaa tarinoiden sarja #3000tarinaa, jossa kuuntelemme ja jaamme opiskelijoiden lyhyitä tarinoita kuvien, videoiden ja tekstien muodossa opiston blogin, Facebookin ja Instagramin kautta. 3000 tarinaa siksi, että lukuvuodessa Lapuan kansalaisopistossa opiskelee saman verran ihmisiä. Jokainen tarina ja jokainen opiskelija on yhtä arvokas. Opiskellaan, harrastetaan ja opetellaan samalla tärkeää taitoa, joka juuri nyt olisi kovin tärkeä -kuuntelemisen taitoa.

Mari Takamaa, rehtori

Kertomuksia opistosta ja elämästä – ajatuksia kansalaisopiston kyselyn tiimoilta

Lapuan kansalaisopisto on vuosien varrella toiminut usean opiskelijan harjoittelujakson toteutuspaikkana. Kuluvana lukuvuotena oppilaitoksessamme on ollut mm. artesaani-, medianomi- ja liikunta-alan opiskelijoita, opettaja-opiskelija sekä TET-harjoittelija. Harjoittelujakson toteuttamisessa ja ohjauksessa on ollut omat haasteensa korona-aikana, mutta meille on tärkeää tukea opiskelijoita eteenpäin opintojen parissa. Harjoittelukokemuksestaan Lapuan kansalaisopistossa meille kertoo hieman enemmän seuraavaksi ensimmäinen yliopistoharjoittelijamme Tiina Hautamäki.

Kertomuksia opistosta ja elämästä – ajatuksia kansalaisopiston kyselyn tiimoilta

Opiskelen Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen maisteriohjelmassa ja
tänä keväänä opintosuunnitelmaani on kuulunut kahden kuukauden pituisen harjoittelun
suorittaminen. Onnekseni pääsin suorittamaan sitä Lapuan kansalaisopistoon. Yksi harjoitteluni
tavoitteista oli toteuttaa kysely, johon mahdollisimman moni lapualainen saisi halutessaan
osallistua. Tarkoituksena oli tavoittaa niitäkin kaupunkilaisia, jotka eivät välttämättä osallistu
opiston toimintaan, vastaa opiston toteuttamiin asiakaskyselyihin tai esitä koulutustoiveitaan ja -
tarpeitaan. Lisäksi haluttiin kartoittaa kokemuksia opiston toiminnasta, sopivia tiedottamisen
tapoja sekä pyydettiin vastaajia antamaan kouluarvosana opistolle.

Pohtiessani kyselyn toteuttamistapaa päädyin katugallup -periaatteella tapahtuvaan tiedon
keruuseen, jolloin vastaajaksi saattoi valikoitua kuka tahansa kaupungilla liikkuva. Ja voi
minkälaisia kohtaamisia ne olivat! Kiireisestä arjesta huolimatta moni jakoi minulle kokemuksiaan
kansalaisopistosta, mutta myös elämästä yleensä. Sain kuulla, että monelle opisto on kulkenut
mukana hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Minulle piirtyi myös kuva siitä, miten opiston toiminta
on muuttunut aikojen saatossa. Moni oli löytänyt kansalaisopiston seinien sisältä itselleen sopivan
harrastuksen tai viehättynyt kurssien sisällöstä. Erittäin arvokkaita olivat myös ne pohdinnat, joita
sain kuulla opiston toimintaa vähemmän tuntevilta. Monen vastaajan kanssa päädyimme
keskustelemaan ajasta, sen puutteesta tai siitä, miten ajan käyttää. Aina osallistuminen ei ole
mahdollista, vaikka kurssitoiminta kiinnostaisikin.

Kyselyn vastauksista piirtyi minulle hyvin positiivinen kuvan Lapuan kansalaisopistosta. Suurin osa
arvioi toiminnan kiitettävälle tasolle ja toimintaa vähemmän tuntevatkin antoivat opistolle
vähintään arvosanan 8. Ei hassummin, vai mitä? Vaikka saamani 51 vastausta antoivat vain pienen
näytteen lapualaisten ajatuksista, ne osoittivat kansalaisopistolla olevan selvästi hyvin tärkeä
merkitys paikkakunnan ihmisten keskuudessa.

Myötätuulta kansalaisopistotoiminnalle jatkossakin toivoen ja
alkukesän vehreyttä ihastellen,

Tiina Hautamäki

Kuka ottaa kopin?

 Covid -19 viruksen häriköidessä Ittelle Yhyres!- hankkeen toimintaa, voitiin keskustella kylien kokoontumistilojen ylläpitäjien kanssa mahdollisuuksista toteuttaa kylissä jotain kurssi- tai muuta toimintaa etäyhteydellä. Hanketyöntekijä Antti Hintsa kiersi kylillä ja selvitti tilannetta. Keskustelun tarkoituksena oli selvittää millaista esitystekniikkaa kylätaloilla on? Miten sitä on hyödynnetty, voiko tällä välineistöllä striimata ja onko talojen henkilökunnalla kiinnostusta esittää esim. etä-kursseja tai elokuvia taloilla. Samalla selvitettiin onko omaan sisällöntuotantoon mahdollisuutta, jolloin esimerkiksi kylätalojen “verkosto” voisi luoda sisältöä paikallisesti toisilleen.

Aktiiviset kylät

Yhteydenotto tuntui herättävän ihmisissä valtavasti toivoa. Keskustelu esitystekniikasta laajeni nopeasti koko seuran toiminnan pohtimiseen ja vahvuuksiin sekä heikkouksiin. Seurojen toimijat ovat pääasiallisesti täysin vapaa-ehtoisia, mutta palo oman paikallistoiminnan ylläpitämiseen oli suuri. Vapaaehtoisten joukko harvenee ja nuoriso puuttuu lähes kokonaan. Uudenlaisen toiminnan aloittamisen esteistä esille nousivat ennenkaikkea ajalliset resurssit sillä talojen perustoiminta bingoillat, nuoristoiminta, juhlat yms. muut tapahtumat työllistivät aktiivit jo nyt. Näistä seikoista johtuen erilaisesta esittämisestä johtuva työ koettiin jo ajoittain raskasta aktiivityötä lisää raskauttavana. Vaikka valmiuksia esittämiseen oli monilla seuroista, nähtiin suurimpana ongelma rahalliset ja ajalliset resurssit. 

Tilat ja laitteet

Kaikilla nuorisoseuroilla oli mahdollisuus esittää videomateriaalia tilojen puolesta. Kaikilta kyselyyn osallistujilta löytyi tilat lähes 100 hengelle. Esitystilana nähdään nuorisotalojen “teatteritila”, joissa olisi todella helppo huomioida korona etäisyydet. Laitteiston taso vaihteli paljon. Kovin iso investointi sen monipuolistaminen ei olisi. Valmius ottaa vastaan etäkursseja tai jakaa omia sisältöjä löytyy osalta. Toki, näissä tapauksissa tulee ottaa huomioon, että nettiyhteys on seuran aktiivien oman tekniikan varassa ja voi näin olla epävaakata. Tämä nähtiin myös epäkohtana keskusteluissa. Yleisesti ottaen erilaisten etäluentojen esittäminen nuorisoseuroilla nähtiin kiinnostavana ja mahdollisuudesta oltiin kiinnostuneita.

Etänä luentoja 

Ajatukseen etäluentojen esittämistä lähtökohtaisesti pidettiin ja se nähtiin kannatettavana toimintana kuten eräs aktiivi muotoili asian “Sivukylilläkin pitää tehdä ja asioiden tulee olla mahdollisia”. Erilaiset etäluennot olisivatkin isossa mittakaavassa tasa-arvoistava tekijä ja yhdessä katsottuna sekä koettuna ne voisivat seurantaloilla olla sosiaalinen tapahtuma

Etäluentojen esittämisen esteenä ei nähty tekniikkaa vaan ennemminkin aktiivihenkilökunnan vähäisyys ja jo ennestään työllistävä perustoiminta. Esitystekniikan sijasta seurantalojen toimivat näkivät, että heidän toimintaansa auttaisi eniten palkattu henkilökunta, koska tämän kaltaiseen uuteen osa-alueeseen keskittyminen tuntui monesta vaativalta ja työläältä.

Sisältöjen tuottaminen verkkoon itse nähtiin sekin kiinnostava vaihtoehtona ja kysyttäessä paikallista osaamista esim. historiantuntemusta löytyisi. Olisi siis mahdollista tehdä kyliltä omaa lähetystä tai jonkin kaltaista “kylätelevisiota”. Haastatteluissa rivien välistä välittyvä kotiseuturakkaus antoi heti viitteitä siihen, että tämän kaltaiseen sisällöntuottoon olisi haluja, mutta seurojen aktiivit näkivät tilanteen realistisena. Henkilöpula ja oman elämän viemä aika tulisi olemaan ongelma ja tämän kaltainen “paikalllis-tv” verkosto vaatisi oman vastuuhenkilön, jota toimijoiden nykyisistä tekijöistä ei helpolla löydy. Varsinkin jatkuvaan toimintaan sitoutuminen koettiin vaikeana niin tekijöiden kuin käyttäjien puolelta. 

Kohderyhmä

Mahdollisten etäkurssien käyttäjäryhmät nähtiin seurojen taloilla, siten että ne kannattaisi kohdistaa nuorisolle. Vanhempaa ikäluokkaa on vaikea saada liikkumaan kotoaan ja osallistumaan aktiivisesti edes lähellä oleviin alueellisiin tapahtumiin. Näin ollen koettiin että alueellisesti erilaiset etäkurssit tavoittaisivat nimenomaan nuoria ja sisällöt tulisi suunnata ensisijaisesti heille. Näitä nuoria kiinnostavia teemoja ei osattu nimetä tai niitä ei haluta tarkasti kommentoida. Sen sijaan aikuisille suunnattujen sisältöjen toivottiin olevan paikallisia. Etelä-pohjalaisuuteen ja Etelä-Pohjanmaahan liittyvien videosisältöjen uskottiin keräävän kiinnostusta.

Yhteenveto

Seurantalot kaipaisivat tämän kaltaisten etäluentojen esittämiseen kuulemani perusteella lisää työvoimaa. Esitystekniikkaa löytyi laajasti kolmelta eri nuorisotalolta ja kannatusta toiminnalle kaikilta. Toisaalta kahdessa keskustelussa nousi esille vanhojen tuttujen toimintojen helppous, joten ehkä tämän kaltainen seuroille suunnattu toiminta vaatisikin, että heille luotaisiin tueksi vahvat toimintamallit ja ohjeet. Parhaassa tapauksessa ehkä nämä molemmat. 

Satakielikuukausi

Satakielikuukautta vietetään valtakunnallisesti Suomessa. Satakielikuukausi alkaa kansainvälisesti äidinkielen päivästä 21.2 ja päättyy Maailman runouden päivään 21.3.

Me halusimme juhlistaa Satakielikuukautta tekemällä videon.

 

Lapuan kirjasto kutsui meidät yhteistyöhön teemakuukauden merkeissä. Heidän mainio ideansa oli koota videolle näytteet kaikista kielistä, joita Lapualla kuulee. Saimme yhteistyökumppaniksi vielä Seurakuntaopiston. Videolla esiintyy 23 henkilöä, jotka puhuvat 16 eri kieltä. Henkilöt työskentelevät, opiskelevat tai asuvat Lapualla.

 

Luultavasti emme tavoittaneet kaikkia kieliä, joita Lapualla äidinkielenä puhutaan, ehkä ensi vuonna Satakielikuukauden aikana voidaan videoon lisätä vielä muutama kielinäyte.

 

Videolla saamme kuulla seuraavia kieliä: arabia, dari, englanti, espanja, italia, kiina, kurdin kurmandi, kurdin sorani, saksa, tagalog, thai, ukraina, unkari, romania, venäjä ja viro.

 

Olin itse nauhoittamassa ja editoimassa videota. Huomasin, kuinka erilaisia kielet ovat ja vaikka en ymmärtänyt kieliä, tuli tunne siitä, kuinka jotkut kielet ovat terävämpiä ja toiset taas pehmeämpiä. Joissain kielissä oli soinnillisuutta ja jotkut kielet sen sijaan muistuttivat hieman enemmän toisiaan. Selvästi kuitenkin huomasi, että jokainen puhuja puhui rakkaudella omalla äidinkielellään.

 

Videolla näkyy henkilöiden kotimaiden lippuja. Voit tunnistaa videolta 17 erilaista lippua, jotka ovat Afganistan, Australia, Filippiinit, Irak, Italia, Kanada, Kiina, Kurdistan, Meksiko, Nicaragua, Romania, Saksa, Thaimaa, Ukraina, Unkari, Venäjä ja Viro.

 

Katsele ja kuuntele sinäkin videota. Uskon, että yllätyt, kuinka erilaisia kieliä puhutaan Lapualla.

 

Marita Jaakkola

Työssäoppijana Mediapajalla

Tästä linkistä näet ja kuulet pitkän version videosta:

https://lapuankansalaisopisto.kuvat.fi/kuvat/SATAKIELIKUUKAUSI%202021/

Tässä lyhyempi, jossa on osasuomennos:

 https://lapuankansalaisopisto.kuvat.fi/kuvat/Satakielikuukausi%20lyhyt%20video/

Osaavaksi ohjaajaksi ja opettajaksi

Opettamisen työkaluja -hankkeen koulutuksiin osallistui 53 vapaan sivistystyön opettajaa Etelä-Pohjanmaan alueelta. Pedagogista oppia saatiin erityisyydestä, ryhmänohjauksesta ja yhteisöllisestä oppimisesta sekä teknologiatuetusta opettamisesta. Näistä kokonaisuuksista oli kaikkiaan 6 opintopistettä tarjolla. 

 Opettamisen, mahdollisen päivätyön ja muun elämän ohella osallistujat tekivät yhteensä 142 opintopisteen edestä työtä ja suorituksia. Näistä opinnoista on nyt  todistukset mapissa ja aika hiukan hengähtää ennen uusia koulutuksia. 

Lisäksi järjestimme 24op laajuisena kasvatustieteellisiä perusopintoja 25 osallistujalle. Nämä opinnot ovat vielä muutamaa viikkoa vaille valmiit. Opintopistemäärä tulee kasvamaan hurjasti.

Tämän upean oppimisjakson päättää 11.12. 2020 klo 12.00 verkkovälitteinen päätösseminaari, joka on kaikille avoin. Tarjolla on opettajien kuulumisia oman opiskelun merkityksestä, asiantuntijaluentoja, puhetta studiosta sekä vuorovaikuteista tulevaisuuden pohtimista.

TUNTIOPETTAJANA KANSALAISOPISTOSSA TÄNÄÄN JA TULEVAISUUDESSA

-seminaari järjestetään yhteistyössä Kansalaisopistojen liiton kanssa. Kuka tahansa voi osallistua, tervetuloa kuulolle.

Klikkaa itsesi tuosta alta tapahtuman sivulle, sieltä löytyy linkki ilmoittautumiseen sekä tarkempaan ohjelmaan. 

Tästä tapahtuman sivulle.

Opetellaan olemaan - etänäkin läsnä

 Kansalaisopistoja ja vapaata sivistystyötä on pidetty yhteisöllisyyden tyyssijana. Meiltä odotetaan, että mahdollistamme vuorovaikutuksen, tarjoamme mahdollisuuksia yhdessä olemiselle ja yhdessä tekemiselle. Ja sen haluammekin tehdä. 

Elämme 2020 luvun alkua ja digitaalisuus on arkea. Kansalaisopistokin elää ajassa ja haluaa tuoda toimintatapoihinsa digitalisaation hyödyt. Verkkovälitteinen koulutustarjonta mahdollistaa oppimisen entistäkin useammalle parantaen saavutettavuutta. Verkkotarjonta ei toki poista kaikkia saavutettavuuden ongelmia, mutta pureutuu joihinkin niistä. Esimerkiksi aikatauluongelmat, maantieteellisestä sijainnista johtuvat vaikeudet tai jotkut terveydellisistä syistä ryhmässä osallistumisen esteet, joitain mainitakseni, voidaan ohittaa verkko-oppimisen avulla. Verkkovälitteisten opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen ei meidän toiminnassamme syrjäytä niitä yhteisöllisiä toimintatapoja, jotka on ihmisiä voimauttaviksi havaittu vaan tarjoaa vaihtoehtoja.

Juuri nyt ollaan enemmän etänä

Keväällä -20  alkanut koronakausi on nyt istuttanut meidät ruudun ääreen kommunikoimaan toistemme kanssa kuvaruudulla. Yleisenä huomiona on, että ketään ei enää kiinnosta tehdä sitä yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Etätyön pakko on sopeuttanut meitä digitaaliseen arkeen. Verkossa tapahtuvan opettamisen ja oppimisen kynnys on madaltunut. Kuinka siis lähteä rakentamaan verkkoon myös hyvää yhteisöllisyyttä, sitä tärkeää kansalaisopiston vahvuutta, jota ei haluta unohtaa. Miten on mahdollista tuoda verkkovälitteiseen opettamiseen yhteisöllisyyttä toteuttavia vuorovaikutuksen elementtejä? Opettajat haluavat mahdollistaa oppimisen, osallistumisen ja yhteisöllisyyden hankalinakin aikoina ja ovat ahkerasti etsineet  ja testanneet verkkovuorovaikutuksen välineitä. 

Miten hankkeet auttavat meitä arkisessa työssä

VSDigi-hankkeen pilotti tarjosi Lapuan kansalaisopistolle mahdollisuuden tarjota opettajille lisäoppia verkkovuorovaikutuksen menetelmistä. Aloitimme välineistä. Tutustuimme koulutuksessa etänä tapahtuvan opettamisen tekniikkaan ihan konkreettisesti. Katsoimme kouluttajan kanssa, miten luento välitetään reaaliaikaisesti verkkoon.

Opimme asettelemaan kameran valoon nähden oikein. Saimme tietoa laitteista, joiden avulla ääni saadaan mukaan digitaaliseen lähetykseen. Nyt olemme tilanteessa, jossa luennon lähettäminen etänä ei enää ole vain etäinen haave. Konkreettinen tekeminen, se että asioihin vaan tartutaan, madaltaa sen kynnyksen, mikä kaiken uuden teillä usein on korkeana. Pulmallisista tilanteista voidaan selvitä helpommin yhdessä.

Opettajille on järjestetty verkkokurssien tiimoilta useilla hankkeilla paljonkin koulutusta. Yksi  koulutusten aikainen havainto oli, että tarvitaan enemmän konkreettisia käyttökokemuksia  digitaalisten työkalujen käytöstä. Pilotin myötä pohdittiin, millaisella toimintatavalla voidaan helposti järjestää kokeilumahdollisuuksia. Opettajat haluavat kokeilla digihärpäkkeitä, ennenkuin käyttävät niitä kursseilla. Matalan kynnyksen minityöpaja-toimintamalli muodostui verkkokurssiopiskelujen yhteydessä. Olemme nyt järjestäneet muutamia minityöpajoja, joissa vuorovaikutustyökaluja on testailtu. Ketterä toimintatapa ei kuormita arkea, minityöpajoista muodostui välipaloja, joissa luovuuskin pääsi valloilleen. Minityöpajat ovat jääneet työyhteisömme toimintatavaksi. Mainio asia, että kun opit itse, voit samalla jakaa osaamista muille.

Järjestämämme työpajat ovat kiinnostaneet myös muita kaupungin yksiköitä ja jatkossa työpajoja eri teemoilla tullaan järjestämään myös eri yksiköiden henkilöstölle. Näin saamme jaettua omaa kasvanutta osaamistamme myös oman organisaation ulkopuolelle.Toivottavasti saamme myös opiskelijat innostumaan kommunikoinnista ruudun välityksellä. Kokeillaanko yhdessä?

VS_Digi-hankkeen pilotilla, Vuorovaikutus verkossa, etänä-läsnä, muodostetun minityöpaja -toimintamallin esittely löytyy Lapuan kansalaisopiston Peda.net sivulla. 

Kirjoittaja: Anna-Kaarina Perko, projektipäällikkö Lapuan kansalaisopisto