perjantai 30. huhtikuuta 2021

Kuka ottaa kopin?

 Covid -19 viruksen häriköidessä Ittelle Yhyres!- hankkeen toimintaa, voitiin keskustella kylien kokoontumistilojen ylläpitäjien kanssa mahdollisuuksista toteuttaa kylissä jotain kurssi- tai muuta toimintaa etäyhteydellä. Hanketyöntekijä Antti Hintsa kiersi kylillä ja selvitti tilannetta. Keskustelun tarkoituksena oli selvittää millaista esitystekniikkaa kylätaloilla on? Miten sitä on hyödynnetty, voiko tällä välineistöllä striimata ja onko talojen henkilökunnalla kiinnostusta esittää esim. etä-kursseja tai elokuvia taloilla. Samalla selvitettiin onko omaan sisällöntuotantoon mahdollisuutta, jolloin esimerkiksi kylätalojen “verkosto” voisi luoda sisältöä paikallisesti toisilleen.

Aktiiviset kylät

Yhteydenotto tuntui herättävän ihmisissä valtavasti toivoa. Keskustelu esitystekniikasta laajeni nopeasti koko seuran toiminnan pohtimiseen ja vahvuuksiin sekä heikkouksiin. Seurojen toimijat ovat pääasiallisesti täysin vapaa-ehtoisia, mutta palo oman paikallistoiminnan ylläpitämiseen oli suuri. Vapaaehtoisten joukko harvenee ja nuoriso puuttuu lähes kokonaan. Uudenlaisen toiminnan aloittamisen esteistä esille nousivat ennenkaikkea ajalliset resurssit sillä talojen perustoiminta bingoillat, nuoristoiminta, juhlat yms. muut tapahtumat työllistivät aktiivit jo nyt. Näistä seikoista johtuen erilaisesta esittämisestä johtuva työ koettiin jo ajoittain raskasta aktiivityötä lisää raskauttavana. Vaikka valmiuksia esittämiseen oli monilla seuroista, nähtiin suurimpana ongelma rahalliset ja ajalliset resurssit. 

Tilat ja laitteet

Kaikilla nuorisoseuroilla oli mahdollisuus esittää videomateriaalia tilojen puolesta. Kaikilta kyselyyn osallistujilta löytyi tilat lähes 100 hengelle. Esitystilana nähdään nuorisotalojen “teatteritila”, joissa olisi todella helppo huomioida korona etäisyydet. Laitteiston taso vaihteli paljon. Kovin iso investointi sen monipuolistaminen ei olisi. Valmius ottaa vastaan etäkursseja tai jakaa omia sisältöjä löytyy osalta. Toki, näissä tapauksissa tulee ottaa huomioon, että nettiyhteys on seuran aktiivien oman tekniikan varassa ja voi näin olla epävaakata. Tämä nähtiin myös epäkohtana keskusteluissa. Yleisesti ottaen erilaisten etäluentojen esittäminen nuorisoseuroilla nähtiin kiinnostavana ja mahdollisuudesta oltiin kiinnostuneita.

Etänä luentoja 

Ajatukseen etäluentojen esittämistä lähtökohtaisesti pidettiin ja se nähtiin kannatettavana toimintana kuten eräs aktiivi muotoili asian “Sivukylilläkin pitää tehdä ja asioiden tulee olla mahdollisia”. Erilaiset etäluennot olisivatkin isossa mittakaavassa tasa-arvoistava tekijä ja yhdessä katsottuna sekä koettuna ne voisivat seurantaloilla olla sosiaalinen tapahtuma

Etäluentojen esittämisen esteenä ei nähty tekniikkaa vaan ennemminkin aktiivihenkilökunnan vähäisyys ja jo ennestään työllistävä perustoiminta. Esitystekniikan sijasta seurantalojen toimivat näkivät, että heidän toimintaansa auttaisi eniten palkattu henkilökunta, koska tämän kaltaiseen uuteen osa-alueeseen keskittyminen tuntui monesta vaativalta ja työläältä.

Sisältöjen tuottaminen verkkoon itse nähtiin sekin kiinnostava vaihtoehtona ja kysyttäessä paikallista osaamista esim. historiantuntemusta löytyisi. Olisi siis mahdollista tehdä kyliltä omaa lähetystä tai jonkin kaltaista “kylätelevisiota”. Haastatteluissa rivien välistä välittyvä kotiseuturakkaus antoi heti viitteitä siihen, että tämän kaltaiseen sisällöntuottoon olisi haluja, mutta seurojen aktiivit näkivät tilanteen realistisena. Henkilöpula ja oman elämän viemä aika tulisi olemaan ongelma ja tämän kaltainen “paikalllis-tv” verkosto vaatisi oman vastuuhenkilön, jota toimijoiden nykyisistä tekijöistä ei helpolla löydy. Varsinkin jatkuvaan toimintaan sitoutuminen koettiin vaikeana niin tekijöiden kuin käyttäjien puolelta. 


Kohderyhmä

Mahdollisten etäkurssien käyttäjäryhmät nähtiin seurojen taloilla, siten että ne kannattaisi kohdistaa nuorisolle. Vanhempaa ikäluokkaa on vaikea saada liikkumaan kotoaan ja osallistumaan aktiivisesti edes lähellä oleviin alueellisiin tapahtumiin. Näin ollen koettiin että alueellisesti erilaiset etäkurssit tavoittaisivat nimenomaan nuoria ja sisällöt tulisi suunnata ensisijaisesti heille. Näitä nuoria kiinnostavia teemoja ei osattu nimetä tai niitä ei haluta tarkasti kommentoida. Sen sijaan aikuisille suunnattujen sisältöjen toivottiin olevan paikallisia. Etelä-pohjalaisuuteen ja Etelä-Pohjanmaahan liittyvien videosisältöjen uskottiin keräävän kiinnostusta.

Yhteenveto

Seurantalot kaipaisivat tämän kaltaisten etäluentojen esittämiseen kuulemani perusteella lisää työvoimaa. Esitystekniikkaa löytyi laajasti kolmelta eri nuorisotalolta ja kannatusta toiminnalle kaikilta. Toisaalta kahdessa keskustelussa nousi esille vanhojen tuttujen toimintojen helppous, joten ehkä tämän kaltainen seuroille suunnattu toiminta vaatisikin, että heille luotaisiin tueksi vahvat toimintamallit ja ohjeet. Parhaassa tapauksessa ehkä nämä molemmat.