Oppia ja osallisuutta juttusarjan osa 3: Opiskelu antaa enemmän kuin se ottaa

 

Lapuan kansalaisopiston 70-vuotis juhlavuoden merkeissä annamme puheenvuoron myös opettajille ja opiskelijoille. Blogissa julkaistavan Oppia ja osallisuutta -juttusarjan kolmannessa osassa puheenvuoron saavat keramiikan päiväryhmässä tavatut Ritva ja Armi. 

 

  

 

Kaikki rohkeasti mukaan, opiskelu antaa enemmän kuin se ottaa.

Ystävykset ja naapurukset Armi Vartiala 87v. ja Ritva Juppo 80v. ovat autoilleet yhdessä Nurmosta keramiikan kurssille jo viiden vuoden ajan. Kun Ritvan aviomies löysi Lapuan kansalaisopistosta kielen opiskeluaan tukevan keskusteluryhmän 7 vuotta sitten, ajatteli Ritva, että hänkin voisi samalla reissulla käydä jollain kurssilla. Näin alkoi keramiikan opiskelu. Armi tuli kyytiin mukaan 5 vuotta sitten. Keramiikan päiväryhmässä kädentaidot ja luovuus, opettaja, toimivat tilat ja etenkin ihana porukka ovat niitä asioita, jotka pitävät mukana. Myös lyhyellä ompelukurssilla on käyty yhdessä.

Aktiiviset rouvat ovat monessa mukana, harrastuksia ja toimintaa on viikossa paljon. Yhdistystoimintaa, ystäviä, sukulaisia, joten heille kansalaisopisto ei ole välttämätön sosiaalisen kanssakäymisen tuoja. Haastattelun edetessä paljastuu sekin, että molemmat ovat olleet myös opettajina kansalaisopistossa. Ritva on opettanut viittomakieltä neljässäkin kansalaisopistossa ja Armi on ollut vuosia opettajana nukkekursseilla.

Opiskelu avartaa

Eläkkeellejäänti oli Armille muutos, joka motivoi uuden harrastuksen aloittamiseen. Silloin tulivat runonlausunta ja grafiikka kuvioihin mukaan. Lisäksi hän käy tai on käynyt mm. kansallispukukursseilla, bailatinossa, useilla kuvataidekursseilla kuten akvarellimaalauksessa. Hän laulaa seniorikuorossa ja käy lukupiirissä. 

- Kasvatustieteen aprokin tuli opiskeltua aikoinaan kesälomalla. Sekin oli mukavaa, antoisaa aikaa. Nuoret huokailivat mikä minusta mahtaa tulla isona. Minulle se merkitsi ehkä enemmän sisäisen reviirin avartamista. Olen myös ollut näytelmäpiiriissä kansalaisopistolla. Jotkut roolit sopivat mulle, mutta hyvä ohjaaja on aa ja oo. Monet harrastuksistani kehittävät muistia. Ensin tankataan esim. runot ulkoa ja sitten vasta alkaa esityksen harjoittelu.”

Ryhmään mukaan tuleminen uutena

IkäOppi-hankkeen opiskelijakyselyssä on noussut muutaman kerran esiin uuden opiskelijan mukaantulon kynnys. Tiiviiseen ryhmään mukaan tuleminen saattaa joskus ujostuttaa tai jopa pelottaa. Jos mukaantulo arveluttaa ja ensimmäinen kerta uudessa ryhmässä tuntuu vieraalta, kannattaa antaa itselleen aikaa. Toinen kerta tuntuu varmasti jo helpommalta ja kolmannella oletkin jo tullut tutuksi. Opettajan tehtävä on aina huolehtia uusista tulokkaista, ja opastaa alkuun.  

Ritva kannustaa uskaltamaan: - Kansalaisopiston periaate ei ole kilpailu siitä, kuka on kurssilla paras. Jokainen tekee omien taitojensa, tahtinsa ja kiinnostuksensa mukaan. Mukana ollaan sen vuoksi, että voi tehdä sellaista, mistä pitää ja löytää onnistumisen iloa itselleen. Siksi mukaan voi tulla kuka tahansa. Kaikki rohkeasti mukaan. Kansalaisopistossa opiskelu antaa niin paljon enemmän kuin se ottaa.

Ikääntyminen muuttaa elämää

Väistämättä ikä tuo muutoksia opiskeluun ja harrastuksiin. Elämässä tapahtuu ajoittain myös asioita, jotka estävät harrastuksissa käymisen. Kansalaisopiston vahvuus onkin se, että sieltä voi valita itselleen sopivaa tekemistä omista lähtökohdista.
Armi kertoo grafiikkatyöskentelyn osoittautuneen iän myötä myös fyysisesti kuormittavaksi.
 -Nyt olenkin sitten keskittynyt maalaamiseen. Onneksi voi valita.
Ja aina voi myös unelmoida uusista harrastuksista. Ritva esittää toiveen kynttiläntekokurssista.

Ihana porukka

- Joskus tuntuu, että en jaksaisi lähteä, mutta sitten kun on täällä, niin ajattelee, että hyvä oli kun lähdin. Ihana porukka vetää mukaan ja pitää mukanaan. Ei malta jäädä pois vaikkei aina ihan ehtisikään. Kansalaisopiston kurssikavereista muodostuu usein myös tuttavuuksia, joita tavataan kurssien ulkopuolellakin. Aina se kurssille osallistuminen ei ole mahdollista, silloin voi pitää runoillan vaikka kotonaan.

Miten kuvaisitte kansalaisopistoa lyhyesti? 

- Vapaaehtoista, hyvää oloa tuovaa. Ei kysellä mikä sä oot, voi olla oma ittensä. Voi osallistua omista lähtökohdista ja nauttia omasta tekemisestä.

- Ai niin mutta oltiinhan me vielä sielä älypuhelinkurssillakin, kerättiin auto täyteen kavereita ja tultiin porukalla ja uudestaankin vielä tultiin…

Oppia ja osallisuutta juttusarjan osa 2: Monta vuotta olen opiskellut pianonsoittoa, en tiedäkään kuinka monta

 

 

Lapuan kansalaisopiston 70-vuotis juhlavuoden merkeissä annamme puheenvuoron myös opettajille ja opiskelijoille. Blogissa julkaistavan Oppia ja osallisuutta -juttusarjan toisessa osassa puheenvuoron saa Raija Ilkka. ”Monta vuotta olen opiskellut pianonsoittoa, en tiedäkään kuinka monta.” 

– Musiikki on harrastus, joka antaa soittajalle paljon enemmän kuin vain taidon soittaa yksittäisiä kappaleita. Se on matka, joka avautuu uudessa valossa, kun itse alkaa tulkita säveltäjien luomia sointuja. Soittaminen on ihmeellistä – se vaikuttaa elimistöön, mieleen ja koko elämään. 

 

Näin kuvailee suhdettaan musiikkiin Raija Ilkka, 84 v. Hän kertoo aloittaneensa pianonsoiton vasta aikuisena. Haave pianon soittamisesta on kulkenut hänen mukanaan kuitenkin jo ihan lapsuudesta asti. 

 

– Muistan lapsena ihailleeni pianoa aina sellaisen nähdessäni ja haaveilleeni soittotaidosta. Omaan talouteeni piano hankittiin hoitolapsen äidin ideasta. Muistan sen ihmeellisen tunteen, kun sain ahaa-elämyksen ja ymmärsin, että minähän voin tosiaan ostaa itselleni oman pianon, kertoo Raija. 

Perhepäivähoitajana toimiessaan Raija sai seurata, kuinka lapset tavoittelivat säveliä pianolla ja harjoittelivat pianonsoittoa musiikkia opiskellessaan. Hän toimi muutamaan otteeseen myös muskarin sijaisopettajana kansalaisopistossa. Lopulta hän sitten uskaltautui itsekin pianotunneille ja pääsi toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan. 

 

– Soittotunnit ovat olleet minulle henkireikä, erityisesti vaikeina aikoina. Puolison sairastamisen aikana soittaminen tarjosi tärkeän väylän arjen haasteiden keskellä, vaikka kotona harjoittelu olikin välillä haastavaa. Halusin kuitenkin vaikeinakin aikoina pitää kiinni harrastuksestani. En ollut valmis luopumaan paikastani Jelenan soitto-oppilaana.

Raija kertoo, että soittaminen ei ole vain nuottien mekaanista toistamista, vaan kappaleeseen pitää päästä sisälle.

– On opittava ymmärtämään soinnut ja annettava sävelten tulla esiin – sen kuulee heti, kun sävelet loksahtavat paikoilleen oikein. Usein ihmettelen, kuinka se Mozart on osannut nämä nuotit näin laittaa ja sitten ihmettelen, miten minä osaan sen soittaa. Musiikki on auennut ihan uudessa valossa kun itse soittaa.

– Opettajani Jelena on ollut matkalla korvaamaton tuki. Hän on kärsivällinen ja tarkka, mikä auttaa oppimisessa. Olen huomannut, että kotona harjoiteltu kappale saattaa unohtua tunnilla jännityksen vuoksi, mutta Jelenan rauhallisuus auttaa löytämään rentoutumisen ja oikean vireen. Kun lopulta oppii uuden kappaleen, tuntee iloa ja voi tyytyväisenä ymmärtää, että vaivannäkö kannatti, toteaa Raija iloisena.

Hän kannustaa uusien taitojen oppimiseen riippumatta iästä. 

– Usein ollaan sitä mieltä, ettei vanhempana kannata enää aloittaa mitään uutta. Olen kuitenkin ajatellut toisin: voin tehdä asioita joista nautin, jos vain haluan. Joka kevät kysyn Jelenalta, pääsenköhän vielä ensi syksynä jatkamaan – ja vastaus on aina kannustava. 

– Musiikki on löytöretki, joka jatkuu niin kauan kuin intoa riittää. 

Ja kuinka monta vuotta Raija onkaan kansalaisopistossa soittotunneilla käynyt? Pianonsoiton opettaja Jelena Tuomaala kertoo Raijan olleen mukana 33 vuotta. 💗

 

 

Oppia ja osallisuutta juttusarjan osa 1: Sukututkimus on paljon muutakin kuin sukulaisten nimiä ja heihin liittyviä päivämääriä

Lapuan kansalaisopiston 70-vuotis juhlavuoden merkeissä annamme puheenvuoron myös opettajille ja opiskelijoille. Blogissa julkaistavan Oppia ja osallisuutta -juttusarjan aloittaa sukututkimuksen opettajamme Elina Järvi.

Sukututkimus on paljon muutakin kuin sukulaisten nimiä ja heihin liittyviä päivämääriä

Olen harrastanut sukututkimusta reilun kymmenen vuoden ajan ja harrastus on muuttunut työksi, joka antaa loputtomasti uusia elämyksiä. Ammattisukututkijana autan ihmisiä löytämään puuttuvia palasia oman suvun piiristä ja sukututkimuksen opettajana ohjaan kurssilaisia etsimään itse tietoja aina vain laajemmista digitaalisista lähteistä.

Aloita omista ja lähisuvun tiedoista

Aloittaessani tutkimaan omaa sukuani, lähdin liikkeelle vanhoista valokuvista, jotka löytyivät tätini kuolinpesää siivotessa irtonaisina lipaston laatikosta. Niissä ei ollut nimiä eikä selityksiä, mutta jo nenän mallista saattoi monesta kuvasta tunnistaa suvun tuttuja piirteitä. Kuvissa oli ihmisiä arjessa ja juhlassa, tupia ja taloja sisältä ja ulkoa, hevosia, työkoneita ja ajoneuvoja sekä kirkkoja ja hautakiviä. Jokainen tunnistus oli hieno askel eteenpäin suvun tarinoiden rakentamisessa. Oli käyty kouluja, lähdetty Amerikkaan, vietetty häitä, täytetty vuosia, surtu vaikeuksia ja menetyksiä, käyty sotia ja rakennettu elämää seuraavalle sukupolvelle.

Aloitin siis aivan oikeasta suunnasta eli kokosin valokuvia sukulaisilta, kyselin vanhimmilta sukulaisilta muistoja ihmisistä ja elämästä sekä kolusin laatikoista kauppakirjoja, perukirjoja ja muita asiakirjoja. Löysin myös muiden tekemiä sukututkimuksia ja muiden laatimia kertomuksia perheiden vaiheista.

Menetelmät kehittyvät

Vuosituhannen alussa sukututkijat olivat vielä arkistojen ja mikrofilmien varassa tutkimusta tehdessään. Kirjastossa rullattiin ruudulle sanomalehtijuttuja sekä sotkuisia mikrofilmikopioita kirkonkirjoista. Maakunta-arkistoihin, kuntien ja seurakuntien arkistoihin pääsi paikan päälle selailemaan sidottuja kirjoja, joihin oli koottu pöytäkirjoja, kirkonkirjoja ja tuomiokirjoja.

Vähitellen päiväsaikaan tehdystä sukututkimustyöstä on tullut ympärivuorokautista netin selaamista. Arkistojen ovet ovat sulkeutuneet ja henkilötietolaki suitsii tiukasti kovin tuoreiden aineistojen julkaisemista netissä ainakin elävien osalta. Silti sukututkijalle tärkeitä tietolähteitä tulee jatkuvasti lisää tutkittavaksi ja vieläpä verkossa omalta koneelta katseltaviksi.

Sukututkimuksen harrastajien määrä on kasvanut valtavasti ja harrastus vie mukanaan yhä nuorempia ihmisiä. DNA-testit ja verkkosukupuut tuovat uudenlaisen näkökulman sukututkimukseen. Some mahdollistaa hedelmällisen yhteistyön sukututkijoiden kesken. Vastauksen käsialatulkintaan tai kadonneeseen sukulaiseen liittyvään etsintään saa nopeimmillaan muutamissa minuuteissa esimerkiksi Facebookin sukututkimukseen keskittyvillä sivustoilla. Jopa tekoäly on ulottamassa lonkeroitaan sukututkijoiden avuksi mm. käsialatulkinnassa.

Mikä tässä sukututkimuksessa sitten koukuttaa?

Juuri se, että löytää etsimänsä tai löytää jotain mitä ei edes tiennyt etsivänsä. Löytää kadonneen sukulaisen jälkipolvia Amerikasta. Näkee oman suvun esivanhempien nimet ja syntymäajat rippikirjasta. Saa vahvistuksen suvussa kulkeviin tarinoihin tai voi kumota hurjimmat legendat. Lukee sanomalehdistä uutisia ja juttuja sukulaisistaan, kuolinilmoituksia ja muistokirjoituksia, nimenmuutoksia, osto- ja myynti-ilmoituksia ja jopa rikosjuttuja. Voi vaihtaa tietoja uusien sukulaisten kanssa. Törmää valokuviin, jotka on otettu sukulaisista tai suvun asuinpaikoista. Palapeliin tulee lisää paloja ja kuva omista juurista tulee näkyväksi.

Koen tärkeäksi sen, että ymmärrän millaisessa maailmassa ja millaisessa Suomessa omat sukulaiseni ovat eläneet ja siksi luen paljon historiallisia tietokirjoja ja kaunokirjallisuutta. Kirjaston lisäksi Yle Areena tarjoaa valtavan määrän ohjelmatallenteita historiasta kiinnostuneille. Elävän Arkiston televisiosarjat, dokumenttiohjelmat sekä radio- ohjelmat/podcastit auttavat hahmottamaan elämää eri vuosisatoina maailman mittakaavassa ja oman maan näkökulmasta.

Olisiko sukututkimus sinullekin sopiva harrastus?

Sukututkimus on siis yleissivistävää harrastustoimintaa, jota voi tehdä vuorokauden ympäri hyvinkin vaihtelevilla tavoilla. Oman suvun lisäksi voi tutkia vaikkapa historian merkkihenkilöiden sukuja tai oman kotikylän kaikkien asukkaiden ja perheiden elämää. Sukututkijana sinä saat päättää mitä tutkit, kunhan jätät elävät ihmiset ja arkaluontoiset tiedot vain omaan pöytälaatikkoosi.

Lapuan kansalaisopistossa käynnistyy jälleen tänä syksynä kaksi sukututkimuskurssia. Tiistaisin kokoonnumme pidemmälle ehtineiden kanssa ja torstaisin vasta-alkajien kanssa.

Tervetuloa iloiseen joukkoomme!

Kirjoittaja on KTM FM Elina Järvi.

Kuva: Gemini AI

Ota koppi oppimisen ilosta – Lapuan kansalaisopiston syksy on juhlaa ja käytännön taitoja

 Maailma ympärillämme muuttuu, mutta parasta lääkettä epävarmuuteen ovat käytännön taidot ja mukava yhdessäolo. Lapuan kansalaisopiston tuleva kausi onkin täynnä paitsi juhlahumua, myös arjen viisautta, turvallisuutta ja uutta virtaa työelämään – hyvinvointia ja oppimisen iloa unohtamatta!

Tässä poiminnat syksyn parhaista paloista. Ota koppi ja tule mukaan!

70 vuotta sivistystä ja täytekakkukahvit

Kansalaisopisto täyttää tänä vuonna pyöreät 70 vuotta! Merkkivuotta juhlistetaan keskiviikkona 9.9.2026 Alajoki-salissa avoimella juhlaluennoilla. Historioitsija Teppo Ylitalo availee opiston merkitystä lapualaisten arjessa, ja ilta huipentuu paneelikeskusteluun sekä tietysti täytekakkukahveihin.

Juhlan lisäksi syksyn maksuttomat yleisöluennot tarjoavat huippuasiantuntijoita ja kiinnostavia aiheita, joista monet ovat seurattavissa myös etänä:

• Digi & tekoäly: Pureudumme tekoälyn mahdollisuuksiin ja turvalliseen digiasiointiin. Lavalle nousevat muun muassa pääjohtaja Pekka Puska ja tietokirjailija Petteri Järvinen.

• Historia & luonto: Kuulemme Harri Ahosen luennon Pohjanlahden rannikkoreiteistä, opimme tekstiilien uusiokäyttöä ja kurkistamme Tiistenjoen kasakoiden historiaan vuodelta 1916. Tammikuussa herkutellaan perinteisellä Luontokuvallatila.

Arjen varavoimaa ja kriisinkestävyyttä

Haluatko varmuutta yllättäviin tilanteisiin? Syksyn ohjelmassa panostetaan vahvasti varautumiseen ja turvallisuuteen.

Tarjolla on 72 tuntia -varautumiskoulutusta sekä käytännön opastusta kotitalouksien varavoimalaitteista ja aggregaateista. Lisäksi voit opetella tekemään ruokaa ilman sähköä, päivittää ensiaputaidot tai hakea työkaluja henkiseen ensiapuun ja kriisien kohtaamiseen.

Uutta potkua työelämään ja arjen taitoihin

Kaipaatko päivitystä osaamiseesi? Opiston kurssit ovat loistava (ja edullinen!) tapa kartuttaa työelämätaitoja matalalla kynnyksellä. Syksyllä voit ottaa haltuun tekoälyn tehokeinot, päivittää digitaitosi tai suorittaa hygieniapassi- ja järjestyksenvalvojakoulutukset. Yhdistysaktiiveille on luvassa oma kirjanpito- ja tilinpäätöskurssi.

Kausi käyntiin vauhdilla: Maksuton starttipäivä lauantaina 29.8.!

Syyskausi otetaan vastaan liikkeen merkeissä Tanssia & Tehoa -starttipäivässä lauantaina 29.8.2026 Työkalutehtaan uudessa tanssisalissa. Kyseessä on maksuton non-stop-tapahtuma, jossa pääset testaamaan viittä eri tanssi- ja kehonhuoltolajia.

Poimi ohjelmasta myös syksyn yllättävät uutuudet:

• Rammstein-saksaa verkossa

• Ennakointi elämän loppuun – turvaa itselle ja läheisille

• Metallitöiden kurssi naisille

• Barre, muinaiskeramiikka ja mehiläistarhauksen alkeet!

Koko kurssivalikoiman löydät Ota Koppi julkaisusta tämän linkin takaa. 

Muista ilmoittautua ajoissa!

• Netissä: Sunnuntaina 9.8.2026 klo 9.00 alkaen osoitteessa https://uusi.opistopalvelut.fi/lapua/fi/

• Puhelimitse: Maanantaina 10.8.2026 klo 9.00 alkaen opiston toimistoon.

Täyden Kympin sivistystä – Kansalaisopistot ja työllisyysalue rakentavat uusia polkuja työnhaun tueksi

 

Miten työllisyyspalveluita voidaan tuoda entistä lähemmäksi jokaisen arkea? 

Lapuan, Järvilakeuden,Järvi-Pohjanmaan ja Lakeudenportin kansalaisopistot sekä Kympin työllisyysalue vastaavat tähän kysymykseen tiivistämällä yhteistyötään suoraan ruohonjuuritasolla.

Opetushallitus on myöntänyt kansalaisopistojen yhteiselle ”TÄYDEN KYMPIN SIVISTYSTÄ” -kehittämishankkeelle 62 399 euron valtionavustuksen. Kaksivuotisen hankkeen tavoitteena on luoda pysyvä ja sujuva yhteistyömalli opistojen ja laajan 10 kunnan työllisyysalueen välille.

Mitä hanke tarkoittaa käytännössä?

Työelämätaitojen päivitys ei aina vaadi kokonaan uuden ammatin opiskelua, vaan oikeanlaista täsmäosaamista. Hankkeessa rakennetaan niin sanottu ”Kymppi-palvelutarjotin”, joka kokoaa yhteen lyhyitä ja hyödyllisiä koulutuksia:

• Digi- ja kielikoulutusta

• Erilaisia elämänhallintataitoja

• Opistojen olemassa olevaa kurssitarjontaa sanoitetaan uudelleen niin, että niiden työelämävalmiuksia tukevat piirteet nousevat paremmin esiin.

Opisto on turvallinen kohtaamispaikka

Kansalaisopistot toimivat paikallisina ja matalan kynnyksen kumppaneina työllisyysalueelle. Ne tavoittavat laajasti ihmisiä ja voivat tarjota tukea myös heille, joita viralliset palvelut eivät muuten tavoita.

”Opisto tarjoaa työnhakijalle suorituspaineista vapaan ja turvallisen kohtaamispaikan, jossa yhteisöllinen opiskelu ylläpitää arjen rutiineja ja ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä”, taustoittaa Lapuan kansalaisopiston rehtori Mari Takamaa.

Parhaimmillaan kurssikavereista ja opettajista muodostuva sosiaalinen verkosto voi avata ovia uusiin piilotyöpaikkoihin ja antaa ratkaisevaa tukea työnhakuun. Kehitettyjä käytännönläheisiä toimintatapoja on tarkoitus voida hyödyntää myöhemmin muissakin Suomen kansalaisopistoissa ja työllisyysalueilla.

Erasmus+ kokemuksia: Mielenrauhaa ja murtuvaa kielimuuria saagojen saarella

Kun kirjastonhoitaja Anna Oivio suuntasi Lapuan kansalaisopiston hallinnoimanErasmus+ -hankkeen matkalle Islantiin, tavoitteena oli herätellä uinuvaa englannin kieltä ja löytää uusia työkaluja hyvinvointiin. Vaikka alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat, Reykjavik tarjosi tilalle jotain arvokkaampaa: oppeja mindfulnessista, islantilaisesta pedagogiasta ja rohkeutta kulkea omia polkujaan. Matka osoitti, että hyvinvointi ja läsnäolo ovat universaaleja taitoja, jotka kantavat niin päiväkodista kirjastoon kuin maasta toiseen.

 

Kirjastonhoitaja hyppäsi yksin Lapuan Kulttuurikeskus Vanhan Paukun- aikuisopettamisen ja ohjauksen monet muodot Erasmus+ liikkuvuusmatkalle Reykjavikiin Islantiin herättelemään uinuvaa englannin kieltä. Kirjastonhoitajille ei helposti löydy heti sopivaa kurssia kirjallisuuden parista, kun ensimmäinen kurssi sadunkerronnasta peruuntui.

Saagoja ja myyttejä pursuileva karun kaunis viikinkisaari rohkaisi kulkea omia polkuja ja laittaa itsensä edelle kun kyse on omasta hyvinvoinnista. Smart Teacher Play More tarjosi loistavan 7-päiväisen kurssin “Well-being and Stress Management”. Osallistujia oli 12 eri Euroopan maasta ja suurin osa oli eri koulutusasteiden ja päiväkodin opettajia. Mindfulness- ja hyvinvointikurssit tarjoavat “käytännön työkaluja mielenterveyden, mindfulnessin ja resilienssin edistämiseen koulutuksessa sekä rauhallisen, onnellisen ja menestyksekkään työpaikkakulttuurin luomiseen”.

Yksin matkustaja ei kokenut olevansa yksin ja tutustumisia uusiin paikkoihin tarjoutui joka päivä ja paljon jäi vielä näkemättä uusiin reissuihin. Kielitaitokin vetristyi ja oli kiva pärjätä englannin kielellä yksin. 

Islannissa hyvinvointiajattelu lähtee jo päiväkoti-ikäisistä, koska jo silloin aletaan harjoittelemaan meditaatiota ja mindfulnessia. Keskittymisen ja läsnäolotaidot siirtyvät näin myös muulle perheelle lasten välityksellä. Paljon käytetään ns. luonnonmateriaaleja esim. oppimisvälineinä kuten villalankaa, kiviä, simpukoita..muiden välineiden ohella.

Kaikille oppijoille yritetään löytää omapolku oppimiseen ja rauhoittumiseen eikä vaadita kaikkia toimimaan samalla tavalla,koska se ei onnistu esim istumaan paikalla vaan voi seistä ja keinua. Kehon mukaanotto oppimisessa tärkeää esim. taputtelu, tömistely, jokin liike, niin oppimisen muistijäljestä tulee vahvempi. Minitaukojen käyttö milloin rauhoittumiseen tai kehon herättelyyn luonnollista ja opettaja oppii huomaamaan milloin kukakin tarvitsee mitä. 

Koulumaailma oli aika samanhenkistä, kuin meillä ja kirjastotkin näyttivät tutuilta. Oppitunnit kestävät vain 40 min, kun tutkitusti sitä kauempaa oppilaat eivät jaksa keskittyä. Ymmärrys erilaisista oppijoista ja eri tapojen käyttö oppimisesta oli mielenkiintoista. Islantilainen hyvinvointiteema näkyi myös kirjastojen arvoissa seinässä olevilla tauluissa. Vapaa-ajalla kävin parissa paikallisessa kirjastossa, jossa toiminta oli hyvin samanlaista kuin Suomessa. Suurin ero oli, että kirjastokortti on maksullinen aikuisille ja vuoden kerrallaan voimassa. 

Erasmus+ kuulumisia: Terveisiä klassisen musiikin pääkaupungista Wienistä!

 

Lapuan kansalaisopiston hallinnoima,  Kulttuurikeskus Vanhan Paukun toimijoiden yhteinen Erasmus+ -liikkuvuushanke mahdollisti Lapuan musiikkiopiston opettajan Jenni Mikkolan vierailun kolmessa wieniläisessä musiikkikoulussa maaliskuussa. Lue alta lisää Jennin
kokemuksista!

Pääsin seuraamaan erityisesti yli 18-vuotiaiden nuorten aikuisten pianonsoiton opetusta, tutustumaan koulujen tiloihin ja opetussuunnitelmiin sekä nauttimaan oppilaskonsertista Wienin Beethoven-museossa. On kiehtovaa, että kahden miljoonan asukkaan Wienissä toimii peräti 16 musiikkikoulua. Vierailun ohjelmaan kuului myös tutustuminen Wienin musiikin ja esittävien taiteiden yliopistoon apulaisprofessori, tohtori Cecilia Björkin johdolla.

Vastaanotto musiikkikouluilla oli lämmin ja innostunut. Vaikka opetus oli tarkkaa ja vaativaa, tunnelma soittotunneilla säilyi rentona. Oppilaiden ja opettajien välinen vuorovaikutus oli positiivista, ja opiskelijat tuntuivat viihtyvän erinomaisesti. Puitteet tarjosivat mielenkiintoisia kontrasteja: kaksi kouluista (Musikschule Favoriten ja Musikschule Landstrasse) sijaitsi moderneilla kampuksilla, kun taas Musikschule Ottakring toimi tunnelmallisessa vanhassa rakennuksessa. Ihailin erityisesti sen valtavaa pianoluokkaa, jonka korkeista ikkunoista avautui näkymä historialliseen kaupunkiympäristöön.

Opetuksen seuraaminen oli ammatillisesti inspiroivaa ja antoi paljon uusia ideoita erityisesti piano-ohjelmistoon. Oli kiinnostavaa huomata, että perusasioiden opettaminen noudatti hyvin samanlaista linjaa kuin meillä Suomessa. Voikin todeta, että pianopedagogit työskentelevät hyvin samalla tavalla asuinpaikasta riippumatta.

Koko kaupungissa vallitsee valtava kunnioitus klassista musiikkia ja Wienin suuria mestareita kohtaan. Schubertin, Beethovenin ja Mozartin kaltaiset nimet tuntuvat olevan läsnä kaikkialla. Maailman huippuluokan konsertit, upeat museot ja historialliset puistot luovat Wieniin ainutlaatuisen tunnelman, jollaista en ole kohdannut missään muualla Euroopassa.

Jenni Mikkola,

Pianonsoiton opettaja

IkäOppi -kyselyllä kartoitettiin kansalaisopiston merkitystä ikääntyneille

Kurikan, Lapuan ja Järvilakeuden kansalaisopistojen yhteisellä IkäOppi-hankkeella kehitetään opistojen toimintaa entistäkin ikäystävällisemmäksi sekä laaditaan opistoille erityinen senioripedagoginen strategia. Hankkeen puitteissa alkuvuodesta 2026 toteutettuun opiskelijakyselyyn kertyi huikeat 440 vastausta. Kysely suunnattiin 65+ ikäisille. 

Vastausten selkein viesti on se, että kansalaisopisto on opiskelijoille paljon enemmän kuin pelkkä kurssi tai harrastuspaikka. Ylivoimaisesti tärkeimmäksi osallistumisen syyksi nousi ryhmän tuoma sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Säännölliset kurssit tuovat viikkoon kaivattua rytmiä, pitävät yllä henkistä ja fyysistä vireyttä ja tarjoavat eläkeikään ehtineille erittäin tehokkaan keinon torjua yksinäisyyttä.

Vaikka pelkän fyysisen tuotteen valmistaminen koettiinkin kyselyssä annetuista vaihtoehdoista vähiten tärkeäksi syyksi osallistua kursseille, on kädentaitojen harjoittamisella laajat hyödyt. Uuden oppimisella, taitojen ylläpitämisellä ja esimerkiksi käsitöiden vaatimalla keskittymisellä on merkittävä rooli ikääntyneiden aivoterveyden ja muistin huoltamisessa.

Kiitosta opettajille, toiveita tasoryhmistä ja esteettömyydestä

Yli 88 prosenttia kyselyyn vastanneista kokee, että uuteen ryhmään mukaanpääsy sujuu aina hyvin. Lähes yhtä moni pitää opiskeluryhmien ilmapiiriä aina lämpimänä ja kunnioittavana. Erityisen paljon kiitosta saivat opistojen ammattitaitoiset, ymmärtäväiset ja innostavat opettajat, jotka osaavat luoda tunneille turvallisen ja rennon hengen. Vastaajat pitivät opettajien osaamista ja ammattitaitoa erinomaisena ja he myös osaavat huomioida ikääntymisen mukanaantuomat asiat.

Kysely nosti esiin myös kehittämiskohteita. Senioriopiskelijat toivovat kursseille selkeämpiä tasoryhmiä (perus- ja jatkoryhmät), jotta vasta-alkajien ja vuosikausia harrastaneiden konkareiden osaamisen erot eivät aiheuttaisi turhautumista oppimistilanteissa. Lisäksi haja-asutusalueiden asukkaat toivovat joustoa minimiosallistujamääriin, jotta tärkeät kurssit ja palvelut säilyisivät myös sivukylillä.

Fyysinen saavutettavuus oli myös avointen vastausten aiheena: opiskelijat toivovat huomiota kiinnitettävän muun muassa opetustilojen lämpötilaan, valaistukseen sekä esteettömyyteen. Viestinnän osalta tulos oli yksiselitteinen ja odotettu: kotiin jaettava paperinen kurssiohjelmalehti on edelleen ylivoimaisesti toimivin ja mieluisin tapa ja se tavoittaa ikääntyneet opiskelijat hyvin, kun taas sosiaalinen media koettiin heikoimmaksi kanavaksi tiedonhakuun. Uutiskirje ja tekstiviesti nousivat myös parhaiden viestintäkanavien kärkisijoille.

Opettajien ja opiskelijoiden kanssa yhdessä tuottamaan turvallisemman tilan periaatteita

Yhteistyö ja osallistaminen ovat IkäOppi-hankkeen kehittämistyön toimintamuotoja. Opiskelijoiden äänen lisäksi hankkeessa on kuultu myös henkilökuntaa, sillä opiskelijakyselyn lisäksi on tehty myös opettajakysely. Näiden kahden kyselyn tulosten pohjalta Kurikan, Lapuan ja Järvilakeuden kansalaisopistot kehittävät toimintaansa esiin tulleiden asioiden osalta.

Seuraavana hanketoimenpiteenä opistot luovat yhteistyössä uudet turvallisemman tilan periaatteet. Senioriopiskelijoiden ääni ja oppimiskokemukset halutaan myös tuoda kaikkien tietoon ja siten rohkaista ikääntyviä mukaan opistojen ryhmiin ja "yksinäisyydentaltutustalkoisiin". Ensisijaisena kehittämiskohteena on myös viestintä, jonka halutaan tavoittavan ikääntyneet entistä paremmin ja heille sopivilla tavoilla. Tavoitteena on varmistaa, että kansalaisopisto pysyy jatkossakin matalan kynnyksen kohtaamispaikkana, jonne jokainen on tervetullut omana itsenään.

Luovuuden pilkahduksia ja elinikäisen oppimisen polkuja – sosiaalialan harjoittelija kansalaisopiston kulisseissa

Sosionomiopiskelija Johanna Väisänen vietti
Lapuan kansalaisopistolla
kulttuurintäyteisen harjoittelujakson

 Vanhan Paukun ekosysteemi on rikas. Täällä tiilien suojissa kasvavat monipuolisen taiteen versot, aivan siementaimista nuoriksi, nuppuja kantaviksi vesoiksi. Laululintusten ja soivien luomusten sirkutus ilahduttaa kävijää, kun lapsiparvet
lehahtavat iltapäivisin soitto- ja tanssitunneilleen. Pieniä ballerinoja löytyy toisinaan iltaisin toisen kerroksen aulasta naulakoiden alta kuin herkkiä sinivuokkoja mättäiltä. Kaikki lepää pääkirjaston kirjaväylien yllä – noilla väylillä kulkevat perheet, eläkeläiset, opiskelijat ja muut löytöretkeilijät etsimässä tiedon ja taidon aarteita.

Sosionomiopiskelijana erilaiset ihmisten biodiversiteetit ovat tulleet tutuiksi. Ihmisyhteisöjen keskittymät ovat aina ihastuttavan monimuotoisia, kuten Vanhassa
paukussakin. Usein niitä kirjovat tunnusomaiset piirteet,jotka yhdistävät ihmiset ja ympäristöt toisiinsa. Lapuan kansalaisopistossa noita tunnistettavia piirteitä ovat ihmisissä pilkahteleva luovuuden valo ja aito jano oppimiseen. Se näkyy kaikissa – asiakkaissa, kävijöissä, opettajissa, henkilökunnassa. Taito tehdä, oppia ja luoda on jotain sellaista arvokasta, mitä täällä vaalitaan ja arvostetaan.

Opiskelijana tällaiseen ympäristöön pääseminen tuntui virkistävältä ja innostavalta. Vaikka saavuinkin kansalaisopiston kansliaan eräänä aamuna kuten sammakot Rytilammelle – hieman yllättävästi, vaikkakin odotetusti, aiheuttaen loiskeita rauhallisen arjen toimintaan - minut otettiin vastaan hyvin ystävällisesti. Minulle esitettiin opiston ja muiden toimijoiden tiloja ja toimintoja. Tuolla parvella asuvat kulttuurin toimijat. Tuolla taas elää kirjaston ahkera väki. Vanhassa tehdasmiljöössä jokainen yllättävä kuja, käytävä ja parvi tuntui johtavan jonkin musiikin, taiteen tai tiedon äärellä työskentelevän ryhmän luo. Vaikka olin usein asiakkaana kirjastossa ja opistolla vieraillutkin, Vanha Paukku avautui minulle harjoittelussa aivan uudella tavalla.

Kansalaisopiston merkitys laajeni sosiaalialan näkökulmasta paljon. Elinikäisen oppimisen käsite sai aivan uuden merkityksen, ja vapaan sivistystyön tärkeys ihmisten osallisuuden vahvistajana selkeytyi. Kansalaisopisto edistää tärkeitä arvoja kuten yhteisöllisyyttä ja se kuljettaa edelleen tuleville polville tärkeitä varautumis- ja kansalaistaitoja. Harjoitteluni koski erityisesti hallinnon tehtäviä, ja kulkiessani rehtorin vanavedessä pääsin näkemään palasia siitä moninaisesta, laajasta työstä ja osaamisesta, jota opiston toimintojen ja yhteistyöverkoston ylläpitäminen ja jatkuva kehittäminen vaatii. Se vaatii valtavasti viestintää eri toimijoihin, aloihin ja ihmisiin. On käynnissä monenlaisia tilaisuuksia ja hankkeita, usein päällekkäin. Johtajalta on löydyttävä joustavuutta, järjestelmällisyyttä ja hyviä viestintätaitoja. Hänen on luotettava alaistensa kykyyn hoitaa tehtävänsä. Ohjaajani oli tässä hyvä esimerkki. Sosionomin työpakkiini harjoittelu opistolla toi paljon. Se opetti esimerkiksi yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kehitti yhteiskuntaosaamista ja järjestelmien tuntemusta, korosti jatkuvan oppimisen tärkeyttä. 

Vanhan Paukun seinätiilissä on nähtävissä edesmenneiden käsityöläisten ahkeran työn jäljet kirjaimellisina kädenjälkinä. Ne tekivät minuun vaikutuksen ja herättivät. Taitomme ja tietomme voivat näkyä vielä vuosikymmenienkin päästä, kun itse olemme kadonneet. Toivon, että Vanha Paukku
olisi ehtinyt jättää harjoittelun aikana merkkinsä minuunkin. Pilkahduksen luovuutta ja innon uusiin asioihin – sillä aina on hyvä ikä oppia uutta.

Hanke ikääntyvien tukena: Senioripedagogiikkaa ja osallisuutta kansalaisopistoissa

Järvilakeuden, Kurikan ja Lapuan kansalaisopistojen IkäOppi - Osallisuutta ja oppimista senioreille -yhteishankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää kansalaisopistojen toimintaa vastaamaan entistä paremmin ikääntyvien tarpeisiin.

Hankkeessa luodaan opistoille uusi, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävä senioripedagoginen strategia. Kehittämistyön avulla pyritään tuntemaan paremmin ikääntyvien monimuotoista kohderyhmää ja kehittämään opiston toimintaa siten, että se edistää ikääntyvien osallisuutta, aktiivisuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tähän sisältyy myös turvallisemman tilan periaatteiden käyttöönotto.

Tunnistamalla kohderyhmän yksilöllisiä tarpeita ja kehittämällä palvelupolkuja varmistetaan, että seniorit voivat sitoutua opiston toimintaan pitkäjänteisesti. Samalla vahvistetaan opettajien osaamista iäkkäiden kohtaamisessa ja parannetaan viestinnän saavutettavuutta sekä laatua, jotta ikääntyneet saavat vaivattomammin tietoa opiston tarjonnasta.

Hankkeen tuloksena opistoilla on käytössään kattava senioripedagoginen strategia, konkreettisia toimintamalleja ja parannettu viestintä, jotka tukevat tehokkaasti ikääntyvien kohtaamista, oppimista ja osallisuutta.

Vastaa sinäkin kyselyyn, jolla kartoitamme opiskelijoiden toiveita ja keräämme palautetta. Vastausaikaa on 22.2. saakka. 

TÄSSÄ LINKKI VASTAUSLOMAKKEESEEN