keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Kertomuksia opistosta ja elämästä – ajatuksia kansalaisopiston kyselyn tiimoilta

Lapuan kansalaisopisto on vuosien varrella toiminut usean opiskelijan harjoittelujakson toteutuspaikkana. Kuluvana lukuvuotena oppilaitoksessamme on ollut mm. artesaani-, medianomi- ja liikunta-alan opiskelijoita, opettaja-opiskelija sekä TET-harjoittelija. Harjoittelujakson toteuttamisessa ja ohjauksessa on ollut omat haasteensa korona-aikana, mutta meille on tärkeää tukea opiskelijoita eteenpäin opintojen parissa. Harjoittelukokemuksestaan Lapuan kansalaisopistossa meille kertoo hieman enemmän seuraavaksi ensimmäinen yliopistoharjoittelijamme Tiina Hautamäki.


Kertomuksia opistosta ja elämästä – ajatuksia kansalaisopiston kyselyn tiimoilta


Opiskelen Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen maisteriohjelmassa ja
tänä keväänä opintosuunnitelmaani on kuulunut kahden kuukauden pituisen harjoittelun
suorittaminen. Onnekseni pääsin suorittamaan sitä Lapuan kansalaisopistoon. Yksi harjoitteluni
tavoitteista oli toteuttaa kysely, johon mahdollisimman moni lapualainen saisi halutessaan
osallistua. Tarkoituksena oli tavoittaa niitäkin kaupunkilaisia, jotka eivät välttämättä osallistu
opiston toimintaan, vastaa opiston toteuttamiin asiakaskyselyihin tai esitä koulutustoiveitaan ja -
tarpeitaan. Lisäksi haluttiin kartoittaa kokemuksia opiston toiminnasta, sopivia tiedottamisen
tapoja sekä pyydettiin vastaajia antamaan kouluarvosana opistolle.

Pohtiessani kyselyn toteuttamistapaa päädyin katugallup -periaatteella tapahtuvaan tiedon
keruuseen, jolloin vastaajaksi saattoi valikoitua kuka tahansa kaupungilla liikkuva. Ja voi
minkälaisia kohtaamisia ne olivat! Kiireisestä arjesta huolimatta moni jakoi minulle kokemuksiaan
kansalaisopistosta, mutta myös elämästä yleensä. Sain kuulla, että monelle opisto on kulkenut
mukana hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Minulle piirtyi myös kuva siitä, miten opiston toiminta
on muuttunut aikojen saatossa. Moni oli löytänyt kansalaisopiston seinien sisältä itselleen sopivan
harrastuksen tai viehättynyt kurssien sisällöstä. Erittäin arvokkaita olivat myös ne pohdinnat, joita
sain kuulla opiston toimintaa vähemmän tuntevilta. Monen vastaajan kanssa päädyimme
keskustelemaan ajasta, sen puutteesta tai siitä, miten ajan käyttää. Aina osallistuminen ei ole
mahdollista, vaikka kurssitoiminta kiinnostaisikin.

Kyselyn vastauksista piirtyi minulle hyvin positiivinen kuvan Lapuan kansalaisopistosta. Suurin osa
arvioi toiminnan kiitettävälle tasolle ja toimintaa vähemmän tuntevatkin antoivat opistolle
vähintään arvosanan 8. Ei hassummin, vai mitä? Vaikka saamani 51 vastausta antoivat vain pienen
näytteen lapualaisten ajatuksista, ne osoittivat kansalaisopistolla olevan selvästi hyvin tärkeä
merkitys paikkakunnan ihmisten keskuudessa.

Myötätuulta kansalaisopistotoiminnalle jatkossakin toivoen ja
alkukesän vehreyttä ihastellen,

Tiina Hautamäki






perjantai 30. huhtikuuta 2021

Kuka ottaa kopin?

 Covid -19 viruksen häriköidessä Ittelle Yhyres!- hankkeen toimintaa, voitiin keskustella kylien kokoontumistilojen ylläpitäjien kanssa mahdollisuuksista toteuttaa kylissä jotain kurssi- tai muuta toimintaa etäyhteydellä. Hanketyöntekijä Antti Hintsa kiersi kylillä ja selvitti tilannetta. Keskustelun tarkoituksena oli selvittää millaista esitystekniikkaa kylätaloilla on? Miten sitä on hyödynnetty, voiko tällä välineistöllä striimata ja onko talojen henkilökunnalla kiinnostusta esittää esim. etä-kursseja tai elokuvia taloilla. Samalla selvitettiin onko omaan sisällöntuotantoon mahdollisuutta, jolloin esimerkiksi kylätalojen “verkosto” voisi luoda sisältöä paikallisesti toisilleen.

Aktiiviset kylät

Yhteydenotto tuntui herättävän ihmisissä valtavasti toivoa. Keskustelu esitystekniikasta laajeni nopeasti koko seuran toiminnan pohtimiseen ja vahvuuksiin sekä heikkouksiin. Seurojen toimijat ovat pääasiallisesti täysin vapaa-ehtoisia, mutta palo oman paikallistoiminnan ylläpitämiseen oli suuri. Vapaaehtoisten joukko harvenee ja nuoriso puuttuu lähes kokonaan. Uudenlaisen toiminnan aloittamisen esteistä esille nousivat ennenkaikkea ajalliset resurssit sillä talojen perustoiminta bingoillat, nuoristoiminta, juhlat yms. muut tapahtumat työllistivät aktiivit jo nyt. Näistä seikoista johtuen erilaisesta esittämisestä johtuva työ koettiin jo ajoittain raskasta aktiivityötä lisää raskauttavana. Vaikka valmiuksia esittämiseen oli monilla seuroista, nähtiin suurimpana ongelma rahalliset ja ajalliset resurssit. 

Tilat ja laitteet

Kaikilla nuorisoseuroilla oli mahdollisuus esittää videomateriaalia tilojen puolesta. Kaikilta kyselyyn osallistujilta löytyi tilat lähes 100 hengelle. Esitystilana nähdään nuorisotalojen “teatteritila”, joissa olisi todella helppo huomioida korona etäisyydet. Laitteiston taso vaihteli paljon. Kovin iso investointi sen monipuolistaminen ei olisi. Valmius ottaa vastaan etäkursseja tai jakaa omia sisältöjä löytyy osalta. Toki, näissä tapauksissa tulee ottaa huomioon, että nettiyhteys on seuran aktiivien oman tekniikan varassa ja voi näin olla epävaakata. Tämä nähtiin myös epäkohtana keskusteluissa. Yleisesti ottaen erilaisten etäluentojen esittäminen nuorisoseuroilla nähtiin kiinnostavana ja mahdollisuudesta oltiin kiinnostuneita.

Etänä luentoja 

Ajatukseen etäluentojen esittämistä lähtökohtaisesti pidettiin ja se nähtiin kannatettavana toimintana kuten eräs aktiivi muotoili asian “Sivukylilläkin pitää tehdä ja asioiden tulee olla mahdollisia”. Erilaiset etäluennot olisivatkin isossa mittakaavassa tasa-arvoistava tekijä ja yhdessä katsottuna sekä koettuna ne voisivat seurantaloilla olla sosiaalinen tapahtuma

Etäluentojen esittämisen esteenä ei nähty tekniikkaa vaan ennemminkin aktiivihenkilökunnan vähäisyys ja jo ennestään työllistävä perustoiminta. Esitystekniikan sijasta seurantalojen toimivat näkivät, että heidän toimintaansa auttaisi eniten palkattu henkilökunta, koska tämän kaltaiseen uuteen osa-alueeseen keskittyminen tuntui monesta vaativalta ja työläältä.

Sisältöjen tuottaminen verkkoon itse nähtiin sekin kiinnostava vaihtoehtona ja kysyttäessä paikallista osaamista esim. historiantuntemusta löytyisi. Olisi siis mahdollista tehdä kyliltä omaa lähetystä tai jonkin kaltaista “kylätelevisiota”. Haastatteluissa rivien välistä välittyvä kotiseuturakkaus antoi heti viitteitä siihen, että tämän kaltaiseen sisällöntuottoon olisi haluja, mutta seurojen aktiivit näkivät tilanteen realistisena. Henkilöpula ja oman elämän viemä aika tulisi olemaan ongelma ja tämän kaltainen “paikalllis-tv” verkosto vaatisi oman vastuuhenkilön, jota toimijoiden nykyisistä tekijöistä ei helpolla löydy. Varsinkin jatkuvaan toimintaan sitoutuminen koettiin vaikeana niin tekijöiden kuin käyttäjien puolelta. 


Kohderyhmä

Mahdollisten etäkurssien käyttäjäryhmät nähtiin seurojen taloilla, siten että ne kannattaisi kohdistaa nuorisolle. Vanhempaa ikäluokkaa on vaikea saada liikkumaan kotoaan ja osallistumaan aktiivisesti edes lähellä oleviin alueellisiin tapahtumiin. Näin ollen koettiin että alueellisesti erilaiset etäkurssit tavoittaisivat nimenomaan nuoria ja sisällöt tulisi suunnata ensisijaisesti heille. Näitä nuoria kiinnostavia teemoja ei osattu nimetä tai niitä ei haluta tarkasti kommentoida. Sen sijaan aikuisille suunnattujen sisältöjen toivottiin olevan paikallisia. Etelä-pohjalaisuuteen ja Etelä-Pohjanmaahan liittyvien videosisältöjen uskottiin keräävän kiinnostusta.

Yhteenveto

Seurantalot kaipaisivat tämän kaltaisten etäluentojen esittämiseen kuulemani perusteella lisää työvoimaa. Esitystekniikkaa löytyi laajasti kolmelta eri nuorisotalolta ja kannatusta toiminnalle kaikilta. Toisaalta kahdessa keskustelussa nousi esille vanhojen tuttujen toimintojen helppous, joten ehkä tämän kaltainen seuroille suunnattu toiminta vaatisikin, että heille luotaisiin tueksi vahvat toimintamallit ja ohjeet. Parhaassa tapauksessa ehkä nämä molemmat. 



tiistai 16. maaliskuuta 2021

Satakielikuukausi


Satakielikuukautta vietetään valtakunnallisesti Suomessa. Satakielikuukausi alkaa kansainvälisesti äidinkielen päivästä 21.2 ja päättyy Maailman runouden päivään 21.3.

Me halusimme juhlistaa Satakielikuukautta tekemällä videon.

 

Lapuan kirjasto kutsui meidät yhteistyöhön teemakuukauden merkeissä. Heidän mainio ideansa oli koota videolle näytteet kaikista kielistä, joita Lapualla kuulee. Saimme yhteistyökumppaniksi vielä Seurakuntaopiston. Videolla esiintyy 23 henkilöä, jotka puhuvat 16 eri kieltä. Henkilöt työskentelevät, opiskelevat tai asuvat Lapualla.

 

Luultavasti emme tavoittaneet kaikkia kieliä, joita Lapualla äidinkielenä puhutaan, ehkä ensi vuonna Satakielikuukauden aikana voidaan videoon lisätä vielä muutama kielinäyte.

 

Videolla saamme kuulla seuraavia kieliä: arabia, dari, englanti, espanja, italia, kiina, kurdin kurmandi, kurdin sorani, saksa, tagalog, thai, ukraina, unkari, romania, venäjä ja viro.

 

Olin itse nauhoittamassa ja editoimassa videota. Huomasin, kuinka erilaisia kielet ovat ja vaikka en ymmärtänyt kieliä, tuli tunne siitä, kuinka jotkut kielet ovat terävämpiä ja toiset taas pehmeämpiä. Joissain kielissä oli soinnillisuutta ja jotkut kielet sen sijaan muistuttivat hieman enemmän toisiaan. Selvästi kuitenkin huomasi, että jokainen puhuja puhui rakkaudella omalla äidinkielellään.

 

Videolla näkyy henkilöiden kotimaiden lippuja. Voit tunnistaa videolta 17 erilaista lippua, jotka ovat Afganistan, Australia, Filippiinit, Irak, Italia, Kanada, Kiina, Kurdistan, Meksiko, Nicaragua, Romania, Saksa, Thaimaa, Ukraina, Unkari, Venäjä ja Viro.

 

Katsele ja kuuntele sinäkin videota. Uskon, että yllätyt, kuinka erilaisia kieliä puhutaan Lapualla.

 

Marita Jaakkola

Työssäoppijana Mediapajalla


Tästä linkistä näet ja kuulet pitkän version videosta:


https://lapuankansalaisopisto.kuvat.fi/kuvat/SATAKIELIKUUKAUSI%202021/


Tässä lyhyempi, jossa on osasuomennos:


 https://lapuankansalaisopisto.kuvat.fi/kuvat/Satakielikuukausi%20lyhyt%20video/

torstai 26. marraskuuta 2020

Osaavaksi ohjaajaksi ja opettajaksi

Opettamisen työkaluja -hankkeen koulutuksiin osallistui 53 vapaan sivistystyön opettajaa Etelä-Pohjanmaan alueelta. Pedagogista oppia saatiin erityisyydestä, ryhmänohjauksesta ja yhteisöllisestä oppimisesta sekä teknologiatuetusta opettamisesta. Näistä kokonaisuuksista oli kaikkiaan 6 opintopistettä tarjolla. 




 Opettamisen, mahdollisen päivätyön ja muun elämän ohella osallistujat tekivät yhteensä 142 opintopisteen edestä työtä ja suorituksia. Näistä opinnoista on nyt  todistukset mapissa ja aika hiukan hengähtää ennen uusia koulutuksia. 

Lisäksi järjestimme 24op laajuisena kasvatustieteellisiä perusopintoja 25 osallistujalle. Nämä opinnot ovat vielä muutamaa viikkoa vaille valmiit. Opintopistemäärä tulee kasvamaan hurjasti.

Tämän upean oppimisjakson päättää 11.12. 2020 klo 12.00 verkkovälitteinen päätösseminaari, joka on kaikille avoin. Tarjolla on opettajien kuulumisia oman opiskelun merkityksestä, asiantuntijaluentoja, puhetta studiosta sekä vuorovaikuteista tulevaisuuden pohtimista.


TUNTIOPETTAJANA KANSALAISOPISTOSSA TÄNÄÄN JA TULEVAISUUDESSA

-seminaari järjestetään yhteistyössä Kansalaisopistojen liiton kanssa. Kuka tahansa voi osallistua, tervetuloa kuulolle.

Klikkaa itsesi tuosta alta tapahtuman sivulle, sieltä löytyy linkki ilmoittautumiseen sekä tarkempaan ohjelmaan. 

Tästä tapahtuman sivulle.





maanantai 9. marraskuuta 2020

Opetellaan olemaan - etänäkin läsnä

 Kansalaisopistoja ja vapaata sivistystyötä on pidetty yhteisöllisyyden tyyssijana. Meiltä odotetaan, että mahdollistamme vuorovaikutuksen, tarjoamme mahdollisuuksia yhdessä olemiselle ja yhdessä tekemiselle. Ja sen haluammekin tehdä. 

Elämme 2020 luvun alkua ja digitaalisuus on arkea. Kansalaisopistokin elää ajassa ja haluaa tuoda toimintatapoihinsa digitalisaation hyödyt. Verkkovälitteinen koulutustarjonta mahdollistaa oppimisen entistäkin useammalle parantaen saavutettavuutta. Verkkotarjonta ei toki poista kaikkia saavutettavuuden ongelmia, mutta pureutuu joihinkin niistä. Esimerkiksi aikatauluongelmat, maantieteellisestä sijainnista johtuvat vaikeudet tai jotkut terveydellisistä syistä ryhmässä osallistumisen esteet, joitain mainitakseni, voidaan ohittaa verkko-oppimisen avulla. Verkkovälitteisten opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen ei meidän toiminnassamme syrjäytä niitä yhteisöllisiä toimintatapoja, jotka on ihmisiä voimauttaviksi havaittu vaan tarjoaa vaihtoehtoja.


Juuri nyt ollaan enemmän etänä

Keväällä -20  alkanut koronakausi on nyt istuttanut meidät ruudun ääreen kommunikoimaan toistemme kanssa kuvaruudulla. Yleisenä huomiona on, että ketään ei enää kiinnosta tehdä sitä yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Etätyön pakko on sopeuttanut meitä digitaaliseen arkeen. Verkossa tapahtuvan opettamisen ja oppimisen kynnys on madaltunut. Kuinka siis lähteä rakentamaan verkkoon myös hyvää yhteisöllisyyttä, sitä tärkeää kansalaisopiston vahvuutta, jota ei haluta unohtaa. Miten on mahdollista tuoda verkkovälitteiseen opettamiseen yhteisöllisyyttä toteuttavia vuorovaikutuksen elementtejä? Opettajat haluavat mahdollistaa oppimisen, osallistumisen ja yhteisöllisyyden hankalinakin aikoina ja ovat ahkerasti etsineet  ja testanneet verkkovuorovaikutuksen välineitä. 



Miten hankkeet auttavat meitä arkisessa työssä


VSDigi-hankkeen pilotti tarjosi Lapuan kansalaisopistolle mahdollisuuden tarjota opettajille lisäoppia verkkovuorovaikutuksen menetelmistä. Aloitimme välineistä. Tutustuimme koulutuksessa etänä tapahtuvan opettamisen tekniikkaan ihan konkreettisesti. Katsoimme kouluttajan kanssa, miten luento välitetään reaaliaikaisesti verkkoon.


Opimme asettelemaan kameran valoon nähden oikein. Saimme tietoa laitteista, joiden avulla ääni saadaan mukaan digitaaliseen lähetykseen. Nyt olemme tilanteessa, jossa luennon lähettäminen etänä ei enää ole vain etäinen haave. Konkreettinen tekeminen, se että asioihin vaan tartutaan, madaltaa sen kynnyksen, mikä kaiken uuden teillä usein on korkeana. Pulmallisista tilanteista voidaan selvitä helpommin yhdessä.






Opettajille on järjestetty verkkokurssien tiimoilta useilla hankkeilla paljonkin koulutusta. Yksi  koulutusten aikainen havainto oli, että tarvitaan enemmän konkreettisia käyttökokemuksia  digitaalisten työkalujen käytöstä. Pilotin myötä pohdittiin, millaisella toimintatavalla voidaan helposti järjestää kokeilumahdollisuuksia. Opettajat haluavat kokeilla digihärpäkkeitä, ennenkuin käyttävät niitä kursseilla. Matalan kynnyksen minityöpaja-toimintamalli muodostui verkkokurssiopiskelujen yhteydessä. Olemme nyt järjestäneet muutamia minityöpajoja, joissa vuorovaikutustyökaluja on testailtu. Ketterä toimintatapa ei kuormita arkea, minityöpajoista muodostui välipaloja, joissa luovuuskin pääsi valloilleen. Minityöpajat ovat jääneet työyhteisömme toimintatavaksi. Mainio asia, että kun opit itse, voit samalla jakaa osaamista muille.



Järjestämämme työpajat ovat kiinnostaneet myös muita kaupungin yksiköitä ja jatkossa työpajoja eri teemoilla tullaan järjestämään myös eri yksiköiden henkilöstölle. Näin saamme jaettua omaa kasvanutta osaamistamme myös oman organisaation ulkopuolelle.Toivottavasti saamme myös opiskelijat innostumaan kommunikoinnista ruudun välityksellä. Kokeillaanko yhdessä?







VS_Digi-hankkeen pilotilla, Vuorovaikutus verkossa, etänä-läsnä, muodostetun minityöpaja -toimintamallin esittely löytyy Lapuan kansalaisopiston Peda.net sivulla. 




Kirjoittaja: Anna-Kaarina Perko, projektipäällikkö Lapuan kansalaisopisto

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Mikkelinpäivän ajatuksia

Syksyn tullen on lehtivihreä kadonnut puiden lehdistä. Esiin ovat tulleet värisävyt, joita ei kesällä näkynyt. Keltaisen ja punaisen vuoro on loistaa ja näkyä elämässämme. Pian lehdet putoavat maahan, silloin on puunrungon ja oksien vuoro. Tänään on Mikkelinpäivä, 4.10.2020. Annan ajatuksieni virrata vapaana ja kertaan kaikkea sitä, mitä kansalaisopistojen tarjoama opettajien täydennyskoulutus on minulle tuonut. Tunnen mielihyvää siitä, että opiskelu on antanut minulle vuoron loistaa.

Yhden opintojakson nimi oli Oppiminen ja elämänkulku. Otsikko kuvaa hyvin sitä kokonaisuutta, jonka pyörteissä olen viimeiset vuodet ollut. Ajatukseni kulkevat yli 30 vuotta työelämääni, miettien paljonko sitä on vielä edessä. Kiitollisuus on sana, jolla voin kuvata sitä, kun viimeinkin saan kehittää itseäni ja omaa osaamistani. Päätyöni on nyt opiskelu, ammattikorkeakoulun tradenomiopinnot ja tämä opettajuuteni kehittäminen, josta nyt kirjoitan. 

Tällä hetkellä opetan Kurikan kansalaisopistossa kolmea eri kudonta- ja käsityöryhmää. Olen toiminut kädentaitojen tuntiopettajana yhteensä noin 17 vuotta. 1990-luvulla opetin useassa eri Etelä-Pohjanmaan kunnassa. Jossain määrin ajattelen, että kaikista ihmisistä löytyy yksi yhteinen piirre, oman elämänlaadun parantamisen tarve. Kenelle se on uusia oppeja, uusia taitoja, kehittymistä, sosiaalisia ympyröitä. Minulle se on oman itseni kehittämistä, osaamiseni ja itsearvostukseni parantamista sekä oman opettajuuteni kehittämistä. Haluan olla monenlaista toisen ihmisen elämässä, mutta ennen kaikkea haluan olla itselleni hyvä. 

Elinikäinen oppiminen

Mitä minulle merkitsee elinikäinen oppiminen? Olen 52-vuotias päätoiminen opiskelija. Muistan kuinka ennen sanoin, että työni on harrastukseni ja harrastus työni. Nyt sanon, että työni on opiskelua ja opiskelu on elämäni, mutta elämääni kuuluu minä ja tärkeät ihmiset ympärilläni. Yksi opiskeluihin liittyvä tehtävä meillä oli Opettajan huoneentaulun rakentaminen. Rakensin taulun sillä ajatuksella, että laitan sen opettamieni kurssien toimitilojen seinälle kaikkien luettavaksi. Kohta 7 menee näin: ”Olemme eri-ikäisiä, mutta  jokainen meistä on kiinnostunut oppimaan uusia asioita. Elinikäinen oppiminen on jokaisen oikeus.” 

Putosin täysin osaamisessani teollisen työurani aikana ja nyt minulla on pakonomainen tarve selviytyä kaikista elämän tuomista uusista haasteista. Osaamisen kehittäminen ei ole enää pelkkien taitojen oppimista, se on myös digitaalisuutta, tiimityötä, projekteja, kaikkea sitä, missä koin vuosi sitten olevani huono. Kerran eräs työnantajani sanoi: ”Riitta, ei ole olemassa ongelmia, vaan haasteita.” Selkeä haaste itselleni on ollut digitaalisuus. Olen ottanut pitkän digiloikan, kun vertaan sitä kolmen vuoden takaiseen minuun, joka osasi käyttää tietokonetta juuri sen verran kuin oli pakko, selviytyäksensä päivittäisestä työstään. Minulla ei ollut koskaan aikaa opetella eikä ehkä haluakaan. 

Nyt olen äärimmäisen tietoinen siitä, etten osaa vielä nimeksikään kaikkea mitä haluaisin. Ilmoittaudun kursseille, joita kansalaisopiston ”piireihin” kuuluminen minulle nyt tarjoaa. Minulla on nyt tämä vaihe elämässäni, että haluan imeä itseeni kaiken mahdollisen. Voisin kutsua sitä vaikka ”oppimisen flowksi”. Sisäinen minä nauraa ja iloitsee elämästä!

Luottamus elämään

Katsoin eilen ensimmäisen lapsenlapseni vaaleansinisiin silmiin ja huomasin millainen luottamus ja ihailu elämää kohtaan sieltä näkyikään. Haluan, että elämä tarjoaa tuolle pienelle pojalle ihania kokemuksia, uusia oppeja ja hyvää elämää. Hänen elämänsä tärkein kohde eilen oli äiti, minun tyttäreni. Miten hyvältä se tuntuikaan, kun näin lapsen ihailevan äitiään ja miten se oli vastavuoroista. Minäkin ihailen tällä hetkellä elämääni, aina en ole niin tehnyt. Kiitän työnantajaani Kurikan kansalaisopistoa siitä, että se on uskonut minuun ja antanut minulle mahdollisuuksia kehittyä opettajana. Näillä opettajien täydennyskoulutuksien avulla, olen saanut oppia vastavuoroisuutta, verkostoitumista, uusia näkemyksiä oppimisesta ja opettamisesta. Olen tavannut ihania ihmisiä ja voinut rauhassa keskustella opettajakollegoideni kanssa. Osaamiseni on kasvanut monella eri alueella.

Palautteen saaminen ja sen antaminen

Sain opettajalta palautetta yhdestä oppijaksostani ja luen yhä uudelleen ja uudelleen lehtori Mervi Pasasen kirjoittamat sanat: ”Tsemppiä sinulle opettajuutesi kehittämiseen! Olet hyvällä tiellä jo pitkällä menossa.” Tunteet ryöpsähtivät ja minulta tuli itku. Viimeinkin joku näki sen, miten kovasti olen vuosien saatossa töitä tehnyt. Sain kauan kaipaamaani palautetta ja se oli vielä positiivista.

Kehittymishaluni on kasvanut koko ajan, eikä se ole minulta mitään vienyt. Olen vielä jonkin aikaa sillä tiellä, jossa tunnen, että olen jäljessä elämää. Uskon kuitenkin, että olen pian pääsemässä vaiheeseen, jossa en enää kerää opintopisteitä taskuuni, vaan kerään uusia oppimisen kokemuksia ja järjestelen tätä uutta osaamistani. Haluan pian siirtää oppimaani kurssilaisilleni ja suunnitella miten voisin hyödyntää kaikkea mitä olen oppinut. Valitettavasti en osaa tällä hetkellä tämän enempää eritellä, mitä ne opit ovat. Kaikki on vielä niin uutta ja mielenkiintoista, että siirryn ajatuksissani helposti kurssista toiseen, sekoan sanoissani, jäsentäminen on siis vielä kesken.

Ihmeissäni olen kuitenkin siitä, miten osa suomalaista työelämää on mielestäni vielä jollain tavoin jälkeenjäänyttä, että osaamisen kehittäminen ei kuulu jokaisen ihmisen työnkuvaan. Miten äärimmäisen hienoa olisi, kun yrityksien strategiat ja toimintaympäristöt näkyisivät ulospäin siten, että ne kertoisivat tarinaa ihmisten työhyvinvoinnista ja osaamisen kartuttamisesta. Vielä on yrityksissä sellaisia työnantajia, jotka kuvittelevat opiskelun haittaavan yrityksen tuloksen tekoa eivätkä totea sen kuuluvan osaksi tätä yhteiskuntaa ja jokaisen ihmisen elämää. Vapaa sivistystyö ja nämä tuntiopettajillekin kuuluvat opettajuuden kehittämiskurssit ovat juuri sitä strategiaa, jolla opettajuutta tuetaan. Toivon, että jokainen meistä ottaisi siitä koppia! Hyvää syksyä kaikille lukijoille.


Kuortaneen Ruonalla lokakuun 4. päivänä, 2020.

Riitta Koskinen



sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Kokeilevalla kehittämisellä potkua korona-ajan kehittämistyöhön

Jokainen koulutuksen parissa työskentelevä tulee muistamaan, missä oli kuullessaan oppilaitosten lähiopetuksen keskeyttämisestä ja oppilaitosten sulkemisesta. Itse istuin kyseisenä tiistai-iltana kotisohvalla kuuntelemassa hallituksen tiedonantoa yhdessä peruskoululaisen, lukiolaisen ja abiturientin kanssa. Ajatukset risteilivät siis aika villisti. Mitä tämä tarkoittaa oman perheeni arjessa? Saako esikoinen vietyä kirjoitukset loppuun?  Miten itse rehtorina saan kansalaisopistomme sekä taidekoulumme toiminnan jatkumaan?


Nopea muutos

Pidimme työyhteisömme kriisikokouksen ensimmäisenä lähiopetuksen keskeytyspäivänä, keskiviikkoaamuna 18.3. Listasimme toimenpiteitä ja kursseja, jotka olisivat siirrettävissä etäopetuksena järjestettäväksi. Sähköposti tuntiopettajille lähti samana päivänä. Pyysin jokaista opettajaa ideoimaan ja innovoimaan ennakkoluulottomasti, miten oma opetus olisi järjestettävissä etänä.

Kahdessa vuorokaudessa Lapuan taidekoulun opettajat suunnittelivat loppukevään opetuksen uusiksi. Google Meet, Classroom ja monia muita sovelluksia otettiin haltuun.  Toinen toistaan kouluttaen, neuvoen ja tukien rakennettiin uudet, etäopetukseen soveltuvat tuntisuunnitelmat kuvataiteen, tanssin, teatterin ja käsityön taiteen perusopetuksessa.


Perjantai-iltapäivään mennessä toistakymmentä kansalaisopiston tuntiopettajaa ilmoitti valmiutensa siirtää opetus tapahtuvaksi etänä. Kaikkea kansalaisopiston opetusta ei ollut mahdollista toteuttaa etänä, mutta lopulta liki puolet kaikesta kevään opetuksesta siirtyi verkkoon. Välineet ja keinot vaihtelivat aina WhatsApp-tehtävänannoista ja -palautuksista Meet-etäpalavereihin ja Facebookin live-lähetyksiin. Selkeänä ohjenuorana oli Opetushallituksen ohjeistus etäopetuksesta. Vapaassa sivistystyössä pelkkä itseopiskelu ei ole laissa tarkoitettua etäopetusta.





Tuumasta toimeen

Olen ylpeä ja iloinen sitkeästä ja haasteisiin tarttuvasta työyhteisöstäni. Niin toimiston väki, päätoimiset opettajat kuin tuntiopettajatkin ryhtyivät ihmettelyn ja kauhistelun sijaan tuumasta toimeen. Vapaan sivistystyön oppilaitoksen rakenne, ylläpitäjän eli Lapuan kaupungin tuki sekä työyhteisön yhteinen tahtotila mahdollistivat nopean hyppäyksen normaaleista toimintatavoista täysin erilaiseen.


Koulutimme tuntiopettajia eri välineiden käyttöön, lähetimme postissa läppäreitä ja kameroita sekä järjestimme luokan kuvaustilaksi. Kuvaustilassa tallennettiin ja välitettiin jooga-, physiopilates, lavis- ja latinofit-tunteja. Verkkoon siirtyivät myös kalligrafiakurssi, kieliopinnot, suurin osa musiikinopetuksesta ja jopa ompelukurssit monen muun lisäksi. Työpäivät venyivät, mutta ilo oman osaamisen karttumisesta auttoi jaksamaan. Monelle tuntiopettajalle opetustyö on myös tärkeä tulonlähde, joten etäopetus mahdollisti työsuhteen jatkumisen.





Resilienssi

Miksi jokin organisaatio kriisin keskellä pysyy toimintakykyisenä ja selviytyy, kun toinen jähmettyy? Organisaatiotasolla voidaan käyttää käsitettä resilienssi. Resilienssi tarkoittaa selviytymiskyvykkyyttä, eli kykyä käsitellä muutoksia ja tapaa reagoida niihin. Organisaatiotasolla resilienssiä syntyy, kun työyhteisössä voidaan ennakoida ja joustaa siten, että toiminta on tehokasta ja tuottavaa, vaikka alkuperäinen suunnitelma ei toteudukaan. Pikaratkaisujakin tehdään, mutta niiden lisäksi pitää pysähtyä pohtimaan myös pidemmän aikavälin vaikutuksia ja kokonaiskuvaa.
Lapuan kansalaisopistossa on kohta vuoden ollut käynnissä laatu- ja kehittämishanke, jonka kantava teema on ollut kokeileva kehittäminen. Tässä ajassa olemme voineet todeta, miten kokeileva kehittäminen on juuri se termi, joka kuvaa kansalaisopiston jo olemassa olevaa toimintakulttuuria. Kokeilevassa kehittämisessä suunnitelmallisen pilotoinnin sijaan lähdetään heti konkreettiseen tekemiseen. Konkreettinen tekeminen voi olla täysin uusi kurssin aihepiiri, opetuksen toteutustapa tai tapahtuma. Kokemuksesta viisastuneena joko hylkäämme idean ja lähdemme uuteen suuntaan, tai lähdemme hiomaan hyväksi havaittua toimintatapaa vielä timanttisempaan muotoon. Tiivistettynä, turhat puheet pois ja tekemään!


Kohti seuraavaa lukuvuotta

Opistoissa eletään noin vuosi etuajassa. Tälläkin hetkellä ideoidaan ja suunnitellaan tulevaa lukuvuotta 2020-2021. Ilmassa leijuu koronavirushiukkasten lisäksi vahvaa epävarmuutta. Mikäli kriisi pitkittyy, saammeko opetuskautta syksyllä alkamaan? Mikäli suunnittelemme paljon etäopetusta, haluavatko opiskelijat osallistua siihen yhtä mielellään kuin lähiopetukseen? Vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia on tällä hetkellä paljon. Jossittelun sijaan teemme tälläkin hetkellä työtä tarjotaksemme koulutusta, harrastusmahdollisuuksia ja ilon pilkahduksia arkeen.
Tulevaisuus on täynnä epävarmuutta, mutta myös täynnä mahdollisuuksia. Suunnitelmat ja suunnat voivat vaihtua jokaisen henkilökohtaisessa arjessa, työssä kuin harrastuksissa. Kansalaisopiston henkilökunta on valmis toimimaan myös epävarmuudessa opiskelijoiden parhaaksi. Opiskelijoiltamme saatu positiivinen palaute ja kiitos kantavat eteenpäin. Etäopetus on onnistunut hyvin. Opisto palvelee asiakkaitaan koronan aikana ja sen jälkeenkin.

Mari Takamaa
Rehtori

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Ittelle,yhyres! -ilta - lapualaisten nuorten asialla

Nuorten ilta kokosi laajan joukon eri ikäisiä lapualaisia keskustelemaan kolmesta  illan aiheiksi nostetuista teemoista. Valitut aiheet eivät ole sen tärkeämpiä kuin muutkaan, mutta jokin rajaus oli tehtävä. Kuuntelimme ensin Mika Pietilän alustuksen. 


Alustuksen jälkeen muodostettiin ryhmät. Jokaisella ryhmällä oli oma fasilitaattori ja kirjuri.

Keskustelu soljui aktiivisena. Jokaisen aiheen käsittelyyn oli 20 minuuttia aikaa. jokaisen 20-minuuttisen päätteeksi ryhmät muodostivat teemasta annettuun kysymykseen vastausehdotuksen. 
Kun kaikki teemat oli käsitelty, palasimme saliin äänestämään annetuista vastausehdotuksista parhaan. Äänestäminen sujui kätevästi puhelimilla Screenion Tuomon opastuksella.

Tässä toimenpide-ehdotukset, jotka saivat eniten ääniä:

                                                

Teema 1. Kuinka nuoret ohjataan olemassa olevien mielenterveyspalveluiden äärelle? 


Saatiin kaksi lähes tasavertaista tulosta


Tietoiskuja koulupäivään mielenhyvinvointiin liittyen: esim. mielenterveysteema aamunavauksissa, harjoitteita koulupäivän yhteyteen, esim. mindfullnes 

Mielenterveyspalvelut paremmin vanhempien ja nuorten tietoisuuteen esim. vanhempainiltojen kautta ja Wilman kautta. Moniammatillisen yhteistyön kautta tuotetaan tähän informaatio. 



Teema 2. Miten luodaan sallivampi ilmapiiri joka vähentää nuorten kokemia paineita?
On tärkeää tarjota opintoihin enemmän tukea, kannustusta ja joustoa. Tulisi tarjota enemmän ei niin kunnianhimoista harrastustoimintaa - lisää höntsäporukoita myös nuorille.
Teema 3. Miten osallistamme kaikki lapualaiset vanhemmat ja kasvattajat estämään lasten ja nuorten joutumisen seksuaalisen häirinnän kohteeksi
Aloitetaan alakoulusta, valistetaan vanhempia, oikeaa ajantasalla olevaa tietoa ja faktoja saataville. Opettajat, kansalaisopisto ja muut toimijat kuten perhekeskus ohjaamo jakavat tietoa ja kouluttavat. 


Keskustelutilaisuudessa oli mukana lapualaisia päätäjiä, opettajia, vanhempia, nuoria. Toivottavasti ajatusten lisäksi saimme aikaiseksi toimintaa, jolla asioita voidaan saada entistäkin paremmalle tolalle. Aloitetaanko höntsäporukoista?



maanantai 10. helmikuuta 2020

TULE MUKAAN KESKUSTELEMAAN NUORTEN ASIOISTA


Lapualla on Nuorten kuulemistilaisuus muodostunut hienoksi perinteeksi. Viimeisin 
kuulemistilaisuus järjestettiin puolisen vuotta sitten syyskuussa 2019.

Vuoden 2020 ensimmäinen Nuorten kuulemistilaisuus järjestetään tänä vuonna hieman erilaisella kaavalla kansalaisopiston Ittelle, Yhyres! -hankkeen tukemana. 
Tilaisuuteen toivotaan paikalle nuoria, vanhempia, luottamushenkilöitä, viranhaltijoita, nuorten parissa työskenteleviä - tilaisuus on avoin kaikille nuorten kuulumisista ja asioista kiinnostuneille!

Järjestämme tilaisuuden  World Cafe -keskustelun hengessä keskiviikkona 19.2. klo 17.30 alkaen, paikkana Kulttuurikeskus Vanha Paukku, Alajoki-sali (Vanhan Paukun Tie 1, Lapua)  



Tilaisuutta alustaa Mika Pietilä Osaamiskeskus Koordinaatista kertoen ajankohtaisista ilmiöistä nuorten elämässä. Alustuksen jälkeen jakaannumme ryhmiin keskustelemaan tarkemmin teemoista, jotka ovat nousseet suoraan nuorilta itseltään sekä koululaiskyselyn tuloksista.  Ryhmäkeskusteluissa tuotetut ratkaisuehdotukset kootaan illan lopuksi yhteen ja parhaat ideat ja avaukset valitaan sähköisellä äänestyksellä.

Kahvituksen vuoksi pyytäisin ilmoittautumaan 17.2. mennessä, ilmoittautuminen onnistuu suoraan tästä linkistä 


Tervetuloa!

 Lapuan kansalaisopiston, Nuorisovaltuuston ja nuorisotoimen puolesta,



tiistai 14. tammikuuta 2020

Fasilitoijat fasilitoi, me muut ollaan toimijoi!

NIIN ETTÄ MIKÄ FASILITOINTI?


Myönnän että tähän sanaan törmäsin vasta hetki sitten, mutta kyllähän se on sana aivan paikallaan.
Fasilitointi tarkoittaa yhdessä toimimisen helpottamista
Fasilitoijat fasilitoivat. He tehostavat yhdessä tekemistä, aikaa säästyy ja ryhmän keskinäinen ymmärrys lisääntyy.
Mietin että he ovat vähän kuin kapellimestareita orkesterin edessä. 
  1. Fasilitoija on itse sisältöneutraali, ei johdattele ryhmää omilla mielipiteillään, mutta toimii liimana kokoillen ryhmän ajatuksia ja auttaen etenemään itsenäisesti ja innostuneesti tavoitteen suunnassa. 
  2. Pitää keskustelun annetussa aiheessa, ettei karkailla sivupoluille,
  3. auttaa jäsentämään ajatuksia.  
  4. Huolehtii että aivan jokainen ryhmässä tulee kuulluksi ja kuulee.
  5. Jos keskustelu hiipuu, auttaa eteenpäin katsomaan asiaa uudesta vinkkelistä tai kokeilemalla uutta ryhmätyömenetelmää. 
  6. Auttaa lopputuloksen laatimisessa.
Vaikuttaa siis oikein hyödylliseltä tyypiltä.



MIKSI TARVITAAN FASILITOIJIA?


Fasilitoidulla ryhmällä saadaan parhaat ideat esille ja niiden jalostaminen konkretiaksi heti alulle.
Fasilitoija on todettu olevan hyvä apu verkkovälitteisissä kokouksissa. Kuten yllä jo mainittiin, fasilitoijan
taidolla säästetään aikaa, saadaan ryhmässä enemmän asiantuntemusta esiin, ideat ruokkivat uusia ideoita ja lopputulos on parempi, koska ryhmässä pohditaan aihetta luonnostaan eri näkövinkkeleistä. Fasilitointitaidosta on hyötyä kaikille jotka ohjaavat ryhmätöitä kuten tiiminvetäjät, projektien vetäjät, esimiehet, johtoryhmien vetäjät ja muutoksen kanssa työskentelevät. 
  


TÄLLÄ KOULUTUKSELLA SAA YHDEN TYÖKALUN LISÄÄ OMAAN TYÖKALUPAKKIIN.


Fasilitoijaksi koulutetaan Kulttuurikeskus Vanhan Paukun Makasiinin kokoustilassa 6.2.2020 klo 14.00 - 16.00.
Ensimmäiseen oikeaan ohjaustilanteeseen fasilitoijana pääsee Ittelle, yhyres -ilta, lapualaisten nuorten asialla keskusteluillassa 19.2.2020, jossa etsitään konkreettisia toimia nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi Lapualla. Koulutukseen osallistuminen ei velvoita ketään toimimaan fasilitoijana tässä tilaisuudessa.

Nuoret, aikuiset, eläkeläiset, eri yhteisöissä toimijat sekä kaikki asiasta kiinnostuneet Tervetuloa!
Koulutukseen voi ilmoittautua tästä https://www.opistopalvelut.fi/lapua/course.php?l=fi&t=4884.

Uuden vuoden toivotuksin:

Hanna



maanantai 13. tammikuuta 2020

Megatrendien tutkailua

Perustimme Sitran Megatrendijulkaisun Kisakatsomon yhteisöjen kohtaamispaikkaan 9.1. aamuvarhaisella. Megatrendit osoittautuivat todella megoiksi, mutta webinaarin katsomisen jälkeen virinnyt keskustelu osoitti, että ne koskevat kyllä meitä lapualaisiakin.

Voit katsoa mistä megatrendeissä on kysymys.

https://webcast.reloadmedia.fi/player/?video=S20191212905230

Ja lisätietoa Sitran sivustolta https://www.sitra.fi/tapahtumat/megatrendit-2020/




keskiviikko 11. joulukuuta 2019

World café, kahvin virkistävää vaikutustako olisi tarjolla?


Kahville meno on täynnä positiivisia odotuksia, lupausta mukavasta rennosta hetkestä, jos on menossa yhdessä muiden kanssa, innostavaa keskustelua ja joka tapauksessa kutkuttavia tuoksuja ja makuja.



Minun mielikuvissa kodikas kahvila huokuu lämpöä, värejä, huumaavia tuoksuja ja puheensorinaa.
Tarjoilutiskin lasin takana on sen seitsemää sorttia ja kukkuroittain pehmeitä unelmia silmänruuaksi ja
makunystyröitä herättelemään. Kuinka mukavaa onkaan istahtaa ystävää vastapäätä, tähän vuodenaikaan
availla toppakerroksia, siemaista kuumaa juomaa, haukata herkkua ja nojautua selkänojaa vasten makujen sulaessa suuhun.
Vaihtoehtosesti pahvimuki ja pipari yleisötapahtumassa tai kaupan kahvituspöydän läheisyydessä. Mielelle lämmin hetki, puheen sorina ja tuoksut ovat yhteistä näille kahdelle erillaiselle hetkelle.

Kaukaapa lähdin lähestymään aihetta ja
luultavasti kohta joudun hakea kupponen kuumaa,
sen verran tehokkaita olivat mielikuvamatkani.

Kahvila sana löytyy myös World Café - menetelmästä,
jossa saadaan osallistettua isokin joukko ihmisiä
yhteisen asian käsittelyyn.

Menetelmästä on useita variaatioita toteutuksessa, kuten vaihtavatko ihmiset
eri pöytiin edeten kuten rastilta rastille vai liikkuvatko kysymykset. Tunnelmaltaan
keskustelutilaisuudesta pyritään saamaan lämmin ja mukava, kuin kahvilassa ikään. 


Lapualla on 19.2.2020 ensimmäinen Ittelle, yhyres-ilta otsikolla Lapualaisten nuorten asialla.
Siellä käytämme deliberatiivista World Café -menetelmää, joka on pehmeä, vuorovaikutteinen ja
demokraattinen, äänestyksineen kaikkineen. Tilaisuus kestää noin 2,5 tuntia.
Deliberatiivisen (puntaroivan) World café menetelmän on kehittänyt professori Lyn Carson. 
Täällä Lapualla illan ohjelmaa rakentuu seuraavasti:
- Käsiteltävän teeman mukainen alustus, jonka jälkeen kahvikupposen kanssa
- jakaudutaan pienryhmiin keskustelemaan fasilitaattorin johdolla ensimmäisestä
isosta kysymyksestä noin 15 min. 
- Seuraava kysymys jaetaan ryhmille keskusteltavaksi. Kysymyskierroksia on yhteensä 2-3. 
- Ideat kootaan yhteen ja niistä äänestetään parhaat ja lopuksi tuloksista tehdään yhteenveto. 

Ittelle,yhyres -illassa on tavoitteena löytää konkreettisia tapoja lisätä lapualaisnuorten hyvinvointia. Illassa on fasilitoijia ideoimisen ja ryhmien tukena, tietotekniikkaa tulosten keräämiseen,
äänestykseen ja yhteenvetoon ja ammattilainen tekniikkaa hoitamassa.

Lämpimästi tervetuloa Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen Alajoki -saliin 19.2.2020 klo 17.30
Ittelle, yhyres -iltaan, lapualaisten nuorten asialla.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy, mutta ilmoittautuminen tarvitaan ryhmämäärien ja tarjoilun vuoksi.
Ilmoittaudu tästä: https://www.opistopalvelut.fi/lapua/course.php?l=fi&t=4882

T: Hanna