Osaavaksi ohjaajaksi ja opettajaksi

Opettamisen työkaluja -hankkeen koulutuksiin osallistui 53 vapaan sivistystyön opettajaa Etelä-Pohjanmaan alueelta. Pedagogista oppia saatiin erityisyydestä, ryhmänohjauksesta ja yhteisöllisestä oppimisesta sekä teknologiatuetusta opettamisesta. Näistä kokonaisuuksista oli kaikkiaan 6 opintopistettä tarjolla. 

 Opettamisen, mahdollisen päivätyön ja muun elämän ohella osallistujat tekivät yhteensä 142 opintopisteen edestä työtä ja suorituksia. Näistä opinnoista on nyt  todistukset mapissa ja aika hiukan hengähtää ennen uusia koulutuksia. 

Lisäksi järjestimme 24op laajuisena kasvatustieteellisiä perusopintoja 25 osallistujalle. Nämä opinnot ovat vielä muutamaa viikkoa vaille valmiit. Opintopistemäärä tulee kasvamaan hurjasti.

Tämän upean oppimisjakson päättää 11.12. 2020 klo 12.00 verkkovälitteinen päätösseminaari, joka on kaikille avoin. Tarjolla on opettajien kuulumisia oman opiskelun merkityksestä, asiantuntijaluentoja, puhetta studiosta sekä vuorovaikuteista tulevaisuuden pohtimista.

TUNTIOPETTAJANA KANSALAISOPISTOSSA TÄNÄÄN JA TULEVAISUUDESSA

-seminaari järjestetään yhteistyössä Kansalaisopistojen liiton kanssa. Kuka tahansa voi osallistua, tervetuloa kuulolle.

Klikkaa itsesi tuosta alta tapahtuman sivulle, sieltä löytyy linkki ilmoittautumiseen sekä tarkempaan ohjelmaan. 

Tästä tapahtuman sivulle.

Opetellaan olemaan - etänäkin läsnä

 Kansalaisopistoja ja vapaata sivistystyötä on pidetty yhteisöllisyyden tyyssijana. Meiltä odotetaan, että mahdollistamme vuorovaikutuksen, tarjoamme mahdollisuuksia yhdessä olemiselle ja yhdessä tekemiselle. Ja sen haluammekin tehdä. 

Elämme 2020 luvun alkua ja digitaalisuus on arkea. Kansalaisopistokin elää ajassa ja haluaa tuoda toimintatapoihinsa digitalisaation hyödyt. Verkkovälitteinen koulutustarjonta mahdollistaa oppimisen entistäkin useammalle parantaen saavutettavuutta. Verkkotarjonta ei toki poista kaikkia saavutettavuuden ongelmia, mutta pureutuu joihinkin niistä. Esimerkiksi aikatauluongelmat, maantieteellisestä sijainnista johtuvat vaikeudet tai jotkut terveydellisistä syistä ryhmässä osallistumisen esteet, joitain mainitakseni, voidaan ohittaa verkko-oppimisen avulla. Verkkovälitteisten opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen ei meidän toiminnassamme syrjäytä niitä yhteisöllisiä toimintatapoja, jotka on ihmisiä voimauttaviksi havaittu vaan tarjoaa vaihtoehtoja.

Juuri nyt ollaan enemmän etänä

Keväällä -20  alkanut koronakausi on nyt istuttanut meidät ruudun ääreen kommunikoimaan toistemme kanssa kuvaruudulla. Yleisenä huomiona on, että ketään ei enää kiinnosta tehdä sitä yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Etätyön pakko on sopeuttanut meitä digitaaliseen arkeen. Verkossa tapahtuvan opettamisen ja oppimisen kynnys on madaltunut. Kuinka siis lähteä rakentamaan verkkoon myös hyvää yhteisöllisyyttä, sitä tärkeää kansalaisopiston vahvuutta, jota ei haluta unohtaa. Miten on mahdollista tuoda verkkovälitteiseen opettamiseen yhteisöllisyyttä toteuttavia vuorovaikutuksen elementtejä? Opettajat haluavat mahdollistaa oppimisen, osallistumisen ja yhteisöllisyyden hankalinakin aikoina ja ovat ahkerasti etsineet  ja testanneet verkkovuorovaikutuksen välineitä. 

Miten hankkeet auttavat meitä arkisessa työssä

VSDigi-hankkeen pilotti tarjosi Lapuan kansalaisopistolle mahdollisuuden tarjota opettajille lisäoppia verkkovuorovaikutuksen menetelmistä. Aloitimme välineistä. Tutustuimme koulutuksessa etänä tapahtuvan opettamisen tekniikkaan ihan konkreettisesti. Katsoimme kouluttajan kanssa, miten luento välitetään reaaliaikaisesti verkkoon.

Opimme asettelemaan kameran valoon nähden oikein. Saimme tietoa laitteista, joiden avulla ääni saadaan mukaan digitaaliseen lähetykseen. Nyt olemme tilanteessa, jossa luennon lähettäminen etänä ei enää ole vain etäinen haave. Konkreettinen tekeminen, se että asioihin vaan tartutaan, madaltaa sen kynnyksen, mikä kaiken uuden teillä usein on korkeana. Pulmallisista tilanteista voidaan selvitä helpommin yhdessä.

Opettajille on järjestetty verkkokurssien tiimoilta useilla hankkeilla paljonkin koulutusta. Yksi  koulutusten aikainen havainto oli, että tarvitaan enemmän konkreettisia käyttökokemuksia  digitaalisten työkalujen käytöstä. Pilotin myötä pohdittiin, millaisella toimintatavalla voidaan helposti järjestää kokeilumahdollisuuksia. Opettajat haluavat kokeilla digihärpäkkeitä, ennenkuin käyttävät niitä kursseilla. Matalan kynnyksen minityöpaja-toimintamalli muodostui verkkokurssiopiskelujen yhteydessä. Olemme nyt järjestäneet muutamia minityöpajoja, joissa vuorovaikutustyökaluja on testailtu. Ketterä toimintatapa ei kuormita arkea, minityöpajoista muodostui välipaloja, joissa luovuuskin pääsi valloilleen. Minityöpajat ovat jääneet työyhteisömme toimintatavaksi. Mainio asia, että kun opit itse, voit samalla jakaa osaamista muille.

Järjestämämme työpajat ovat kiinnostaneet myös muita kaupungin yksiköitä ja jatkossa työpajoja eri teemoilla tullaan järjestämään myös eri yksiköiden henkilöstölle. Näin saamme jaettua omaa kasvanutta osaamistamme myös oman organisaation ulkopuolelle.Toivottavasti saamme myös opiskelijat innostumaan kommunikoinnista ruudun välityksellä. Kokeillaanko yhdessä?

VS_Digi-hankkeen pilotilla, Vuorovaikutus verkossa, etänä-läsnä, muodostetun minityöpaja -toimintamallin esittely löytyy Lapuan kansalaisopiston Peda.net sivulla. 

Kirjoittaja: Anna-Kaarina Perko, projektipäällikkö Lapuan kansalaisopisto

Mikkelinpäivän ajatuksia

Syksyn tullen on lehtivihreä kadonnut puiden lehdistä. Esiin ovat tulleet värisävyt, joita ei kesällä näkynyt. Keltaisen ja punaisen vuoro on loistaa ja näkyä elämässämme. Pian lehdet putoavat maahan, silloin on puunrungon ja oksien vuoro. Tänään on Mikkelinpäivä, 4.10.2020. Annan ajatuksieni virrata vapaana ja kertaan kaikkea sitä, mitä kansalaisopistojen tarjoama opettajien täydennyskoulutus on minulle tuonut. Tunnen mielihyvää siitä, että opiskelu on antanut minulle vuoron loistaa.

Yhden opintojakson nimi oli Oppiminen ja elämänkulku. Otsikko kuvaa hyvin sitä kokonaisuutta, jonka pyörteissä olen viimeiset vuodet ollut. Ajatukseni kulkevat yli 30 vuotta työelämääni, miettien paljonko sitä on vielä edessä. Kiitollisuus on sana, jolla voin kuvata sitä, kun viimeinkin saan kehittää itseäni ja omaa osaamistani. Päätyöni on nyt opiskelu, ammattikorkeakoulun tradenomiopinnot ja tämä opettajuuteni kehittäminen, josta nyt kirjoitan. 

Tällä hetkellä opetan Kurikan kansalaisopistossa kolmea eri kudonta- ja käsityöryhmää. Olen toiminut kädentaitojen tuntiopettajana yhteensä noin 17 vuotta. 1990-luvulla opetin useassa eri Etelä-Pohjanmaan kunnassa. Jossain määrin ajattelen, että kaikista ihmisistä löytyy yksi yhteinen piirre, oman elämänlaadun parantamisen tarve. Kenelle se on uusia oppeja, uusia taitoja, kehittymistä, sosiaalisia ympyröitä. Minulle se on oman itseni kehittämistä, osaamiseni ja itsearvostukseni parantamista sekä oman opettajuuteni kehittämistä. Haluan olla monenlaista toisen ihmisen elämässä, mutta ennen kaikkea haluan olla itselleni hyvä. 

Elinikäinen oppiminen

Mitä minulle merkitsee elinikäinen oppiminen? Olen 52-vuotias päätoiminen opiskelija. Muistan kuinka ennen sanoin, että työni on harrastukseni ja harrastus työni. Nyt sanon, että työni on opiskelua ja opiskelu on elämäni, mutta elämääni kuuluu minä ja tärkeät ihmiset ympärilläni. Yksi opiskeluihin liittyvä tehtävä meillä oli Opettajan huoneentaulun rakentaminen. Rakensin taulun sillä ajatuksella, että laitan sen opettamieni kurssien toimitilojen seinälle kaikkien luettavaksi. Kohta 7 menee näin: ”Olemme eri-ikäisiä, mutta  jokainen meistä on kiinnostunut oppimaan uusia asioita. Elinikäinen oppiminen on jokaisen oikeus.” 

Putosin täysin osaamisessani teollisen työurani aikana ja nyt minulla on pakonomainen tarve selviytyä kaikista elämän tuomista uusista haasteista. Osaamisen kehittäminen ei ole enää pelkkien taitojen oppimista, se on myös digitaalisuutta, tiimityötä, projekteja, kaikkea sitä, missä koin vuosi sitten olevani huono. Kerran eräs työnantajani sanoi: ”Riitta, ei ole olemassa ongelmia, vaan haasteita.” Selkeä haaste itselleni on ollut digitaalisuus. Olen ottanut pitkän digiloikan, kun vertaan sitä kolmen vuoden takaiseen minuun, joka osasi käyttää tietokonetta juuri sen verran kuin oli pakko, selviytyäksensä päivittäisestä työstään. Minulla ei ollut koskaan aikaa opetella eikä ehkä haluakaan. 

Nyt olen äärimmäisen tietoinen siitä, etten osaa vielä nimeksikään kaikkea mitä haluaisin. Ilmoittaudun kursseille, joita kansalaisopiston ”piireihin” kuuluminen minulle nyt tarjoaa. Minulla on nyt tämä vaihe elämässäni, että haluan imeä itseeni kaiken mahdollisen. Voisin kutsua sitä vaikka ”oppimisen flowksi”. Sisäinen minä nauraa ja iloitsee elämästä!

Luottamus elämään

Katsoin eilen ensimmäisen lapsenlapseni vaaleansinisiin silmiin ja huomasin millainen luottamus ja ihailu elämää kohtaan sieltä näkyikään. Haluan, että elämä tarjoaa tuolle pienelle pojalle ihania kokemuksia, uusia oppeja ja hyvää elämää. Hänen elämänsä tärkein kohde eilen oli äiti, minun tyttäreni. Miten hyvältä se tuntuikaan, kun näin lapsen ihailevan äitiään ja miten se oli vastavuoroista. Minäkin ihailen tällä hetkellä elämääni, aina en ole niin tehnyt. Kiitän työnantajaani Kurikan kansalaisopistoa siitä, että se on uskonut minuun ja antanut minulle mahdollisuuksia kehittyä opettajana. Näillä opettajien täydennyskoulutuksien avulla, olen saanut oppia vastavuoroisuutta, verkostoitumista, uusia näkemyksiä oppimisesta ja opettamisesta. Olen tavannut ihania ihmisiä ja voinut rauhassa keskustella opettajakollegoideni kanssa. Osaamiseni on kasvanut monella eri alueella.

Palautteen saaminen ja sen antaminen

Sain opettajalta palautetta yhdestä oppijaksostani ja luen yhä uudelleen ja uudelleen lehtori Mervi Pasasen kirjoittamat sanat: ”Tsemppiä sinulle opettajuutesi kehittämiseen! Olet hyvällä tiellä jo pitkällä menossa.” Tunteet ryöpsähtivät ja minulta tuli itku. Viimeinkin joku näki sen, miten kovasti olen vuosien saatossa töitä tehnyt. Sain kauan kaipaamaani palautetta ja se oli vielä positiivista.

Kehittymishaluni on kasvanut koko ajan, eikä se ole minulta mitään vienyt. Olen vielä jonkin aikaa sillä tiellä, jossa tunnen, että olen jäljessä elämää. Uskon kuitenkin, että olen pian pääsemässä vaiheeseen, jossa en enää kerää opintopisteitä taskuuni, vaan kerään uusia oppimisen kokemuksia ja järjestelen tätä uutta osaamistani. Haluan pian siirtää oppimaani kurssilaisilleni ja suunnitella miten voisin hyödyntää kaikkea mitä olen oppinut. Valitettavasti en osaa tällä hetkellä tämän enempää eritellä, mitä ne opit ovat. Kaikki on vielä niin uutta ja mielenkiintoista, että siirryn ajatuksissani helposti kurssista toiseen, sekoan sanoissani, jäsentäminen on siis vielä kesken.

Ihmeissäni olen kuitenkin siitä, miten osa suomalaista työelämää on mielestäni vielä jollain tavoin jälkeenjäänyttä, että osaamisen kehittäminen ei kuulu jokaisen ihmisen työnkuvaan. Miten äärimmäisen hienoa olisi, kun yrityksien strategiat ja toimintaympäristöt näkyisivät ulospäin siten, että ne kertoisivat tarinaa ihmisten työhyvinvoinnista ja osaamisen kartuttamisesta. Vielä on yrityksissä sellaisia työnantajia, jotka kuvittelevat opiskelun haittaavan yrityksen tuloksen tekoa eivätkä totea sen kuuluvan osaksi tätä yhteiskuntaa ja jokaisen ihmisen elämää. Vapaa sivistystyö ja nämä tuntiopettajillekin kuuluvat opettajuuden kehittämiskurssit ovat juuri sitä strategiaa, jolla opettajuutta tuetaan. Toivon, että jokainen meistä ottaisi siitä koppia! Hyvää syksyä kaikille lukijoille.

Kuortaneen Ruonalla lokakuun 4. päivänä, 2020.

Riitta Koskinen

Kokeilevalla kehittämisellä potkua korona-ajan kehittämistyöhön

Jokainen koulutuksen parissa työskentelevä tulee muistamaan, missä oli kuullessaan oppilaitosten lähiopetuksen keskeyttämisestä ja oppilaitosten sulkemisesta. Itse istuin kyseisenä tiistai-iltana kotisohvalla kuuntelemassa hallituksen tiedonantoa yhdessä peruskoululaisen, lukiolaisen ja abiturientin kanssa. Ajatukset risteilivät siis aika villisti. Mitä tämä tarkoittaa oman perheeni arjessa? Saako esikoinen vietyä kirjoitukset loppuun?  Miten itse rehtorina saan kansalaisopistomme sekä taidekoulumme toiminnan jatkumaan?

Nopea muutos

Pidimme työyhteisömme kriisikokouksen ensimmäisenä lähiopetuksen keskeytyspäivänä, keskiviikkoaamuna 18.3. Listasimme toimenpiteitä ja kursseja, jotka olisivat siirrettävissä etäopetuksena järjestettäväksi. Sähköposti tuntiopettajille lähti samana päivänä. Pyysin jokaista opettajaa ideoimaan ja innovoimaan ennakkoluulottomasti, miten oma opetus olisi järjestettävissä etänä.

Kahdessa vuorokaudessa Lapuan taidekoulun opettajat suunnittelivat loppukevään opetuksen uusiksi. Google Meet, Classroom ja monia muita sovelluksia otettiin haltuun.  Toinen toistaan kouluttaen, neuvoen ja tukien rakennettiin uudet, etäopetukseen soveltuvat tuntisuunnitelmat kuvataiteen, tanssin, teatterin ja käsityön taiteen perusopetuksessa.


Perjantai-iltapäivään mennessä toistakymmentä kansalaisopiston tuntiopettajaa ilmoitti valmiutensa siirtää opetus tapahtuvaksi etänä. Kaikkea kansalaisopiston opetusta ei ollut mahdollista toteuttaa etänä, mutta lopulta liki puolet kaikesta kevään opetuksesta siirtyi verkkoon. Välineet ja keinot vaihtelivat aina WhatsApp-tehtävänannoista ja -palautuksista Meet-etäpalavereihin ja Facebookin live-lähetyksiin. Selkeänä ohjenuorana oli Opetushallituksen ohjeistus etäopetuksesta. Vapaassa sivistystyössä pelkkä itseopiskelu ei ole laissa tarkoitettua etäopetusta.

Tuumasta toimeen

Olen ylpeä ja iloinen sitkeästä ja haasteisiin tarttuvasta työyhteisöstäni. Niin toimiston väki, päätoimiset opettajat kuin tuntiopettajatkin ryhtyivät ihmettelyn ja kauhistelun sijaan tuumasta toimeen. Vapaan sivistystyön oppilaitoksen rakenne, ylläpitäjän eli Lapuan kaupungin tuki sekä työyhteisön yhteinen tahtotila mahdollistivat nopean hyppäyksen normaaleista toimintatavoista täysin erilaiseen.


Koulutimme tuntiopettajia eri välineiden käyttöön, lähetimme postissa läppäreitä ja kameroita sekä järjestimme luokan kuvaustilaksi. Kuvaustilassa tallennettiin ja välitettiin jooga-, physiopilates, lavis- ja latinofit-tunteja. Verkkoon siirtyivät myös kalligrafiakurssi, kieliopinnot, suurin osa musiikinopetuksesta ja jopa ompelukurssit monen muun lisäksi. Työpäivät venyivät, mutta ilo oman osaamisen karttumisesta auttoi jaksamaan. Monelle tuntiopettajalle opetustyö on myös tärkeä tulonlähde, joten etäopetus mahdollisti työsuhteen jatkumisen.

Resilienssi

Miksi jokin organisaatio kriisin keskellä pysyy toimintakykyisenä ja selviytyy, kun toinen jähmettyy? Organisaatiotasolla voidaan käyttää käsitettä resilienssi. Resilienssi tarkoittaa selviytymiskyvykkyyttä, eli kykyä käsitellä muutoksia ja tapaa reagoida niihin. Organisaatiotasolla resilienssiä syntyy, kun työyhteisössä voidaan ennakoida ja joustaa siten, että toiminta on tehokasta ja tuottavaa, vaikka alkuperäinen suunnitelma ei toteudukaan. Pikaratkaisujakin tehdään, mutta niiden lisäksi pitää pysähtyä pohtimaan myös pidemmän aikavälin vaikutuksia ja kokonaiskuvaa.
Lapuan kansalaisopistossa on kohta vuoden ollut käynnissä laatu- ja kehittämishanke, jonka kantava teema on ollut kokeileva kehittäminen. Tässä ajassa olemme voineet todeta, miten kokeileva kehittäminen on juuri se termi, joka kuvaa kansalaisopiston jo olemassa olevaa toimintakulttuuria. Kokeilevassa kehittämisessä suunnitelmallisen pilotoinnin sijaan lähdetään heti konkreettiseen tekemiseen. Konkreettinen tekeminen voi olla täysin uusi kurssin aihepiiri, opetuksen toteutustapa tai tapahtuma. Kokemuksesta viisastuneena joko hylkäämme idean ja lähdemme uuteen suuntaan, tai lähdemme hiomaan hyväksi havaittua toimintatapaa vielä timanttisempaan muotoon. Tiivistettynä, turhat puheet pois ja tekemään!

Kohti seuraavaa lukuvuotta

Opistoissa eletään noin vuosi etuajassa. Tälläkin hetkellä ideoidaan ja suunnitellaan tulevaa lukuvuotta 2020-2021. Ilmassa leijuu koronavirushiukkasten lisäksi vahvaa epävarmuutta. Mikäli kriisi pitkittyy, saammeko opetuskautta syksyllä alkamaan? Mikäli suunnittelemme paljon etäopetusta, haluavatko opiskelijat osallistua siihen yhtä mielellään kuin lähiopetukseen? Vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia on tällä hetkellä paljon. Jossittelun sijaan teemme tälläkin hetkellä työtä tarjotaksemme koulutusta, harrastusmahdollisuuksia ja ilon pilkahduksia arkeen.
Tulevaisuus on täynnä epävarmuutta, mutta myös täynnä mahdollisuuksia. Suunnitelmat ja suunnat voivat vaihtua jokaisen henkilökohtaisessa arjessa, työssä kuin harrastuksissa. Kansalaisopiston henkilökunta on valmis toimimaan myös epävarmuudessa opiskelijoiden parhaaksi. Opiskelijoiltamme saatu positiivinen palaute ja kiitos kantavat eteenpäin. Etäopetus on onnistunut hyvin. Opisto palvelee asiakkaitaan koronan aikana ja sen jälkeenkin.

Mari Takamaa
Rehtori

Ittelle,yhyres! -ilta - lapualaisten nuorten asialla

Nuorten ilta kokosi laajan joukon eri ikäisiä lapualaisia keskustelemaan kolmesta  illan aiheiksi nostetuista teemoista. Valitut aiheet eivät ole sen tärkeämpiä kuin muutkaan, mutta jokin rajaus oli tehtävä. Kuuntelimme ensin Mika Pietilän alustuksen. 

Alustuksen jälkeen muodostettiin ryhmät. Jokaisella ryhmällä oli oma fasilitaattori ja kirjuri.

Keskustelu soljui aktiivisena. Jokaisen aiheen käsittelyyn oli 20 minuuttia aikaa. jokaisen 20-minuuttisen päätteeksi ryhmät muodostivat teemasta annettuun kysymykseen vastausehdotuksen. 

Kun kaikki teemat oli käsitelty, palasimme saliin äänestämään annetuista vastausehdotuksista parhaan. Äänestäminen sujui kätevästi puhelimilla Screenion Tuomon opastuksella.

Tässä toimenpide-ehdotukset, jotka saivat eniten ääniä:

                                                

Teema 1. Kuinka nuoret ohjataan olemassa olevien mielenterveyspalveluiden äärelle? 

Saatiin kaksi lähes tasavertaista tulosta

Tietoiskuja koulupäivään mielenhyvinvointiin liittyen: esim. mielenterveysteema aamunavauksissa, harjoitteita koulupäivän yhteyteen, esim. mindfullnes 

Mielenterveyspalvelut paremmin vanhempien ja nuorten tietoisuuteen esim. vanhempainiltojen kautta ja Wilman kautta. Moniammatillisen yhteistyön kautta tuotetaan tähän informaatio. 

Teema 2. Miten luodaan sallivampi ilmapiiri joka vähentää nuorten kokemia paineita?

On tärkeää tarjota opintoihin enemmän tukea, kannustusta ja joustoa. Tulisi tarjota enemmän ei niin kunnianhimoista harrastustoimintaa - lisää höntsäporukoita myös nuorille.

Teema 3. Miten osallistamme kaikki lapualaiset vanhemmat ja kasvattajat estämään lasten ja nuorten joutumisen seksuaalisen häirinnän kohteeksi

Aloitetaan alakoulusta, valistetaan vanhempia, oikeaa ajantasalla olevaa tietoa ja faktoja saataville. Opettajat, kansalaisopisto ja muut toimijat kuten perhekeskus ohjaamo jakavat tietoa ja kouluttavat. 

Keskustelutilaisuudessa oli mukana lapualaisia päätäjiä, opettajia, vanhempia, nuoria. Toivottavasti ajatusten lisäksi saimme aikaiseksi toimintaa, jolla asioita voidaan saada entistäkin paremmalle tolalle. Aloitetaanko höntsäporukoista?

TULE MUKAAN KESKUSTELEMAAN NUORTEN ASIOISTA

Lapualla on Nuorten kuulemistilaisuus muodostunut hienoksi perinteeksi. Viimeisin 
kuulemistilaisuus järjestettiin puolisen vuotta sitten syyskuussa 2019.

Vuoden 2020 ensimmäinen Nuorten kuulemistilaisuus järjestetään tänä vuonna hieman erilaisella kaavalla kansalaisopiston Ittelle, Yhyres! -hankkeen tukemana. 

Tilaisuuteen toivotaan paikalle nuoria, vanhempia, luottamushenkilöitä, viranhaltijoita, nuorten parissa työskenteleviä - tilaisuus on avoin kaikille nuorten kuulumisista ja asioista kiinnostuneille!

Järjestämme tilaisuuden  World Cafe -keskustelun hengessä keskiviikkona 19.2. klo 17.30 alkaen, paikkana Kulttuurikeskus Vanha Paukku, Alajoki-sali (Vanhan Paukun Tie 1, Lapua)  

Tilaisuutta alustaa Mika Pietilä Osaamiskeskus Koordinaatista kertoen ajankohtaisista ilmiöistä nuorten elämässä. Alustuksen jälkeen jakaannumme ryhmiin keskustelemaan tarkemmin teemoista, jotka ovat nousseet suoraan nuorilta itseltään sekä koululaiskyselyn tuloksista.  Ryhmäkeskusteluissa tuotetut ratkaisuehdotukset kootaan illan lopuksi yhteen ja parhaat ideat ja avaukset valitaan sähköisellä äänestyksellä.

Kahvituksen vuoksi pyytäisin ilmoittautumaan 17.2. mennessä, ilmoittautuminen onnistuu suoraan tästä linkistä 

https://opistopalvelut.fi/lapua/course.php?l=fi&t=4882

Tervetuloa!

 Lapuan kansalaisopiston, Nuorisovaltuuston ja nuorisotoimen puolesta,

Fasilitoijat fasilitoi, me muut ollaan toimijoi!

NIIN ETTÄ MIKÄ FASILITOINTI?

Myönnän että tähän sanaan törmäsin vasta hetki sitten, mutta kyllähän se on sana aivan paikallaan.
Fasilitointi tarkoittaa yhdessä toimimisen helpottamista. 

Fasilitoijat fasilitoivat. He tehostavat yhdessä tekemistä, aikaa säästyy ja ryhmän keskinäinen ymmärrys lisääntyy.

Mietin että he ovat vähän kuin kapellimestareita orkesterin edessä. 

1. Fasilitoija on itse sisältöneutraali, ei johdattele ryhmää omilla mielipiteillään, mutta toimii liimana kokoillen ryhmän ajatuksia ja auttaen etenemään itsenäisesti ja innostuneesti tavoitteen suunnassa. 
2. Pitää keskustelun annetussa aiheessa, ettei karkailla sivupoluille,
3. auttaa jäsentämään ajatuksia.  
4. Huolehtii että aivan jokainen ryhmässä tulee kuulluksi ja kuulee.
5. Jos keskustelu hiipuu, auttaa eteenpäin katsomaan asiaa uudesta vinkkelistä tai kokeilemalla uutta ryhmätyömenetelmää. 
6. Auttaa lopputuloksen laatimisessa.

Vaikuttaa siis oikein hyödylliseltä tyypiltä.

MIKSI TARVITAAN FASILITOIJIA?

Fasilitoidulla ryhmällä saadaan parhaat ideat esille ja niiden jalostaminen konkretiaksi heti alulle.

Fasilitoija on todettu olevan hyvä apu verkkovälitteisissä kokouksissa. Kuten yllä jo mainittiin, fasilitoijan

taidolla säästetään aikaa, saadaan ryhmässä enemmän asiantuntemusta esiin, ideat ruokkivat uusia ideoita ja lopputulos on parempi, koska ryhmässä pohditaan aihetta luonnostaan eri näkövinkkeleistä. Fasilitointitaidosta on hyötyä kaikille jotka ohjaavat ryhmätöitä kuten tiiminvetäjät, projektien vetäjät, esimiehet, johtoryhmien vetäjät ja muutoksen kanssa työskentelevät. 
  

TÄLLÄ KOULUTUKSELLA SAA YHDEN TYÖKALUN LISÄÄ OMAAN TYÖKALUPAKKIIN.

Fasilitoijaksi koulutetaan Kulttuurikeskus Vanhan Paukun Makasiinin kokoustilassa 6.2.2020 klo 14.00 - 16.00.

Ensimmäiseen oikeaan ohjaustilanteeseen fasilitoijana pääsee Ittelle, yhyres -ilta, lapualaisten nuorten asialla keskusteluillassa 19.2.2020, jossa etsitään konkreettisia toimia nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi Lapualla. Koulutukseen osallistuminen ei velvoita ketään toimimaan fasilitoijana tässä tilaisuudessa.

Nuoret, aikuiset, eläkeläiset, eri yhteisöissä toimijat sekä kaikki asiasta kiinnostuneet Tervetuloa!
Koulutukseen voi ilmoittautua tästä https://www.opistopalvelut.fi/lapua/course.php?l=fi&t=4884.

Uuden vuoden toivotuksin:

Hanna

Megatrendien tutkailua

Perustimme Sitran Megatrendijulkaisun Kisakatsomon yhteisöjen kohtaamispaikkaan 9.1. aamuvarhaisella. Megatrendit osoittautuivat todella megoiksi, mutta webinaarin katsomisen jälkeen virinnyt keskustelu osoitti, että ne koskevat kyllä meitä lapualaisiakin.

Voit katsoa mistä megatrendeissä on kysymys.

https://webcast.reloadmedia.fi/player/?video=S20191212905230

Ja lisätietoa Sitran sivustolta https://www.sitra.fi/tapahtumat/megatrendit-2020/

World café, kahvin virkistävää vaikutustako olisi tarjolla?

Kahville meno on täynnä positiivisia odotuksia, lupausta mukavasta rennosta hetkestä, jos on menossa yhdessä muiden kanssa, innostavaa keskustelua ja joka tapauksessa kutkuttavia tuoksuja ja makuja.


Minun mielikuvissa kodikas kahvila huokuu lämpöä, värejä, huumaavia tuoksuja ja puheensorinaa.
Tarjoilutiskin lasin takana on sen seitsemää sorttia ja kukkuroittain pehmeitä unelmia silmänruuaksi ja
makunystyröitä herättelemään. Kuinka mukavaa onkaan istahtaa ystävää vastapäätä, tähän vuodenaikaan
availla toppakerroksia, siemaista kuumaa juomaa, haukata herkkua ja nojautua selkänojaa vasten makujen sulaessa suuhun.
Vaihtoehtosesti pahvimuki ja pipari yleisötapahtumassa tai kaupan kahvituspöydän läheisyydessä. Mielelle lämmin hetki, puheen sorina ja tuoksut ovat yhteistä näille kahdelle erillaiselle hetkelle.

Kaukaapa lähdin lähestymään aihetta ja
luultavasti kohta joudun hakea kupponen kuumaa,
sen verran tehokkaita olivat mielikuvamatkani.

Kahvila sana löytyy myös World Café - menetelmästä,
jossa saadaan osallistettua isokin joukko ihmisiä
yhteisen asian käsittelyyn.

Menetelmästä on useita variaatioita toteutuksessa, kuten vaihtavatko ihmiset
eri pöytiin edeten kuten rastilta rastille vai liikkuvatko kysymykset. Tunnelmaltaan
keskustelutilaisuudesta pyritään saamaan lämmin ja mukava, kuin kahvilassa ikään. 

Lapualla on 19.2.2020 ensimmäinen Ittelle, yhyres-ilta otsikolla Lapualaisten nuorten asialla.
Siellä käytämme deliberatiivista World Café -menetelmää, joka on pehmeä, vuorovaikutteinen ja
demokraattinen, äänestyksineen kaikkineen. Tilaisuus kestää noin 2,5 tuntia.
Deliberatiivisen (puntaroivan) World café menetelmän on kehittänyt professori Lyn Carson. 
Täällä Lapualla illan ohjelmaa rakentuu seuraavasti:
- Käsiteltävän teeman mukainen alustus, jonka jälkeen kahvikupposen kanssa
- jakaudutaan pienryhmiin keskustelemaan fasilitaattorin johdolla ensimmäisestä
isosta kysymyksestä noin 15 min. 
- Seuraava kysymys jaetaan ryhmille keskusteltavaksi. Kysymyskierroksia on yhteensä 2-3. 
- Ideat kootaan yhteen ja niistä äänestetään parhaat ja lopuksi tuloksista tehdään yhteenveto. 

Ittelle,yhyres -illassa on tavoitteena löytää konkreettisia tapoja lisätä lapualaisnuorten hyvinvointia. Illassa on fasilitoijia ideoimisen ja ryhmien tukena, tietotekniikkaa tulosten keräämiseen,
äänestykseen ja yhteenvetoon ja ammattilainen tekniikkaa hoitamassa.

Lämpimästi tervetuloa Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen Alajoki -saliin 19.2.2020 klo 17.30
Ittelle, yhyres -iltaan, lapualaisten nuorten asialla.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy, mutta ilmoittautuminen tarvitaan ryhmämäärien ja tarjoilun vuoksi.
Ilmoittaudu tästä: https://www.opistopalvelut.fi/lapua/course.php?l=fi&t=4882

T: Hanna

Yhteisöllisyys JEE ja vähän kartoitusta nuorten tilanteesta.

Olemme täällä länsimaissa ja Suomen saloilla oppineet ajattelemaan että jokainen on oman onnensa seppä ja kaikki hoitavat omat ja lähiomaisten asiat. Elämme yksilöllisessä (individualistisessa) kulttuurissa. Yleiset asiat ja pulmat annetaan viranomaishartioille ja korkeintaan vähän nuristaan jos ei mene oman toiveen mukaan. Niinpä olemme enemmän ja enemmän vetäydytty omiin koti/työ/harrastukset lokeroihin.

Psykoterapia lehdessä http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/lindfors107.htm 

Pirjo Lindforsin artikkeli vuodelta 2007 yhteisöllisyyden terveysvaikutuksista on vakuuttavaa luettavaa edelleen.

Hänen mukaansa tekniikan kutistaessa välimatkoja maailmassa ja helpottaessa yhteyksien luomista, yksinäisyys

sen kun lisääntyy. Emme toimi enää riittävästi yhteisön jäseninä, emme jaa samalla lailla kuin ennen vanhaan arvoja ja käyttäytymistapoja jotka auttaisivat itseämme ja muita mukautumaan joukkoon. Siksi emme koe olevamme vahva osa yhteisöä, emmekä saa riittävästi yhteisön tarjoamia positiivisia tunteita kuten ymmärrystä, arvostusta, rakkautta, merkityksellisyyttä ja suomalaisia kauhistuttavaa kosketusta. Näiden puutostilojen lisäksi meillä on katkoksia tietojen, taitojen, toimintamallien ja tunteiden käsittelyn siirtymisessä sukupolvelta toiselle eikä se onnistu aina sukupolven sisälläkään. Ja koska ei ole ympäristön painetta, roolimalleja ja normeja, on helppoa antaa virran viedä etsien nopeita mielihyvän lähteitä, elää epäsäännöllistä elämää, syödä miten sattuu, nukkua liian vähän tai liikaa ja olla välittämättä omasta terveydestä. Jonkinlainen säännöllisyys arjessa yhdessä muiden kanssa oli aika fiksua elämisen mallia edellisiltä sukupolvilta.

Siispä yhdessä, itse osallistuen, voidaan itselle tärkeitä asioita parantaa ja siitä hyötyvät kaikki. Se on se

taikasauva joka saa ihmeitä aikaan ja lisää onnellisuutta. Netin maailmasta näkyy että yhteisöllisyys on nouseva

trendi. Pikahaulla löytyi ideoita tyhjilleen jääneiden kauppakeskusten muuttamisesta asunnoiksi ja yhteisöllisiksi

oleskelupaikoiksi. Eri alojen etätyöntekijät kokeilevat yhteistä työtilaa paloasemalla hyvien internetyhteyksien luona.

Hostellit ovat nousussa yhteisöllisyytensä vuoksi. Järjestöissä olevien vapaaehtoisten määrä on kasvussa. Hyvältä

ja yhteisölliseltä kuulostaa, aletaan mekin!

Ittelle, yhyres -hankkeessa on nyt hyvä tilaisuus lähteä liikkeelle tutustumaan muihin ja miettimään yhyres tärkeitä

asioitamme. Olen selvitellyt lapualaisnuorten tilannetta ja on mukava tietää että Lapualla on paljon onnellisia nuoria!

Soittokierrokseni työkseen nuorten kanssa toimiville nosti lisääntyneistä ongelmista esiin ahdistuksen, masennuksen
ja kiusaamisen. Nuuska on valitettavasti muotia.

Ongelmiin pohdimme yhteisöllisesti korjausliikkeitä Kulttuurikeskus Vanhan Paukun Alajoki-salissa 19.2.2020. Tervetuloa!

Kerron tarkemmin tapahtumasta ja siihen liittyvästä koulutuksesta seuraavassa postauksessa. Edelleen jos haluat

kertoa oman näkemyksesi nuorten ongelmista, laita s.postia minulle

hanna.peltotupa@opetus.lapua.fi.

Alla poimintoja Kouluterveyskyselyn tuloksista Lapualta. 

  

T: Hanna

Kouluterveyskyselyn tulokset julkaistiin 17.9.2019 

(THL:n sähköinen tulospalvelu) ja sieltä näkee että

Lapuan yläkoulun 8. -9. luokkalaisista on erittäin tyytyväisiä elämäänsä 33.4%, kun koko maassa
luku on 30,6%  ja lukiolaisista pojista on elämään täysi tyytyväisten osuus
Suomen korkein eli 51,6%. Myös ammattikoulun opiskelijoista ilmoitti kaiken olevan mallillaan
5,1% enemmän kuin vuoden 2017 tuloksissa. 

Päivittäin vähintään tunnin liikkuvien osuus on kasvanut varsinkin yläkoululaisilla.

Lukion 1.- 2. luokkien tyttöjen ylipainoisten määrä on laskenut, yläkoulussa ja ammatillisessa oppilaitoksessa ylipainoisten määrä on kasvanut. 

Alle 8 tuntia yössä ilmoitti nukkuvansa vajaa puolet yläkouluikäisistä ja ammattikoululaisista vähän yli puolet. Lukiolaisista vastaava luku on 36,5% eli hieman useampi heistä nukkuu 8 tuntia.

Täysin raittiiden osuus on pienentynyt, mutta myös tosi humalassa ainakin kerran kuukaudessa
olevien määrä on pienentynyt. 

Tupakkaa on ainakin kerran kokeillut 40% yläkoulun 8. - 9. luokkalaisista, 46,3% Lukiolaisista ja 66,4% ammattikoululaisista. Kokeilijoiden määrä on kasvanut edellisestä tutkimuksesta kaikissa ryhmissä. Kaverien nuuskan käytön hyväksyy useampi kuin edellisessä tutkimuksessa. 

Vähintään kaksi viikkoa kestäneestä masennusoireilusta ilmoitti kärsivänsä 15,1% yläkoulun
8. - 9. luokkalaisista, 10,4% lukiolaisista ja 8,3% ammattikoululaisista. 

Nuorten murheiden keruuta!

Hei vaan, olen Peltotuvan Hanna Lapualta.

Niin, kukako olen? Olen neljän jo aikamiehen äiti ja yhden

kultakimpaleen isoäiti, yrittäjä, muotoilija, kansalaisopiston

tuntiopettaja, (varovasti sanoen) taiteilija ja nyt syyskuun puolesta

välistä hanketyöntekijä täällä kansalaisopiston Ittelle,yhyres! -

hankkeessa. 

Nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä tekemään konkretiaa hankkeen

tavoitteista yhdistää voimat tuottamaan lisää yhteyttä ihmisten

välille ja hyvinvointia lapualaisille. 

Ihan ensiksi täytyy määrittää ne korjausta vaativat asiat. Lapua on

hieno paikka, jossa on paljon elämää ja siksi myös erilaisia

vikakohtia, kuten kaikilla muuallakin. Rajausta täytyy tehdä kun ei

sitä taikasauvaakaan omista, joten olemme päättäneet perehtyä tämän hankkeen puitteissa  ensin nuorten ongelmiin.

Vuosittain järjestettävä kohtaaminen päättäjien, virkamiesten ja nuorten välillä oli Nuorisotalolla 17.9.2019. Siellä nousi esiin voisiko sanoa kesto-ongelmia. Kiusaaminen pysyy, kiusaajat ja kiusattavat vain vaihtuvat, kurjaa on että kiusaaminen on entistäkin helpompaa somen kautta. Lisäksi häiriköinti, liikennekäyttäytyminen ja koulukyydit ovat samoin mukana sitkeästi roikkuvia murheita.

Ratkaisua vaan ei ole helppo löytää, mutta yhdessä ongelmien kimppuun oli hyvä resepti illasta!

Entä vielä esiin nousemattomat murheet?

Niitä olen nyt keräämässä ja toivon sähköpostilla hanna.peltotupa@opetus.lapua.fi viestiä

minkälaisia ongelmia eri ikäisillä nuorilla on nyt Lapualla, tämän vuosikymmenen lopulla. 

Ongelmia pohditaan ja ratkaisuja etsitään toivottavasti isolla porukalla keskustelufoorumissa Kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa helmikuun 19. päivänä 2020.

Lämpimin syysterveisin: Hanna