Lapuan kansalaisopisto - opiskelijan ja harrastajan koti

 Kun kotona on asiat hyvin, on maailman myllerrystä helpompi ymmärtää ja kestää. 

Koti, turvallisuus ja hyvinvointi ovat Lapuan kansalaisopiston ja samalla kaikkien Kulttuurikeskus Vanhan Paukun toimijoiden yhteisiä teemoja alkavalle lukuvuodelle.

Meillä opiskelet hyödyllisiä tietoja ja taitoja, mutta yhtä tärkeää on opiskelu ja harrastaminen oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

 Hyvinvoiva ihminen on arjessaan toimintakykyinen ja selviää paremmin erilaisista ongelmatilanteista. 

Voidaan puhua henkisestä huoltovarmuudesta, henkisestä kestävyydestä, joka on osa koettua turvallisuutta ja hyvinvointia. Henkinen huoltovarmuus tarkoittaa sitä, että luotamme yhteisöömme ja sen kantokykyyn ongelmatilanteissa. Luotamme myös toisiimme ja  pystymme asettumaan toisen ihmisen asemaan: kuulemaan ja ymmärtämään aidosti, mitä hän meille kertoo. Voidaan puhua myös tunnetaidoista, empatiakyvyistä, resilienssistä. Yhtä kaikki, puhutaan ihmisenä olemisesta, sydämen sivistyksestä.

Kaikki yhdessä tekeminen, olipa se sitten musiikkia, liikuntaa, kuvataiteita, kädentaitoja tai kieltenopiskelua, lisää luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Luottamus toisiimme on liima, joka pitää suomalaisen yhteiskunnan kasassa.

Lapuan kansalaisopiston kursseilla kotiteeman puitteissa opitaan lukuvuoden aikana uutta ylläpitäen samalla tärkeitä taitoja, joita tarvitaan niin arjessa, työelämässä kuin koko yhteiskunnassamme toimimisessa. Kansalaistaitokursseja löytyy aina taloustaitokurssista hätäensiapuun, digikursseihin, varautumisluentoihin ja korjausompeluun.

Sydämen sivistys kasvaa yhdessä tekemällä ja kokemalla. Tämä on ollut kansalaisopistojen tärkeä tehtävä koko historiansa ajan - kannatella yhteiskunnallista eheyttä, mahdollistaa osallisuuden kokemukset, kasvattaa sydämen sivistystä.

Hyvää lukuvuoden alkua toivottaen,

Mari-rehtori

Kertomuksia opistosta ja elämästä – ajatuksia kansalaisopiston kyselyn tiimoilta

Lapuan kansalaisopisto on vuosien varrella toiminut usean opiskelijan harjoittelujakson toteutuspaikkana. Kuluvana lukuvuotena oppilaitoksessamme on ollut mm. artesaani-, medianomi- ja liikunta-alan opiskelijoita, opettaja-opiskelija sekä TET-harjoittelija. Harjoittelujakson toteuttamisessa ja ohjauksessa on ollut omat haasteensa korona-aikana, mutta meille on tärkeää tukea opiskelijoita eteenpäin opintojen parissa. Harjoittelukokemuksestaan Lapuan kansalaisopistossa meille kertoo hieman enemmän seuraavaksi ensimmäinen yliopistoharjoittelijamme Tiina Hautamäki.

Kertomuksia opistosta ja elämästä – ajatuksia kansalaisopiston kyselyn tiimoilta

Opiskelen Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen maisteriohjelmassa ja
tänä keväänä opintosuunnitelmaani on kuulunut kahden kuukauden pituisen harjoittelun
suorittaminen. Onnekseni pääsin suorittamaan sitä Lapuan kansalaisopistoon. Yksi harjoitteluni
tavoitteista oli toteuttaa kysely, johon mahdollisimman moni lapualainen saisi halutessaan
osallistua. Tarkoituksena oli tavoittaa niitäkin kaupunkilaisia, jotka eivät välttämättä osallistu
opiston toimintaan, vastaa opiston toteuttamiin asiakaskyselyihin tai esitä koulutustoiveitaan ja -
tarpeitaan. Lisäksi haluttiin kartoittaa kokemuksia opiston toiminnasta, sopivia tiedottamisen
tapoja sekä pyydettiin vastaajia antamaan kouluarvosana opistolle.

Pohtiessani kyselyn toteuttamistapaa päädyin katugallup -periaatteella tapahtuvaan tiedon
keruuseen, jolloin vastaajaksi saattoi valikoitua kuka tahansa kaupungilla liikkuva. Ja voi
minkälaisia kohtaamisia ne olivat! Kiireisestä arjesta huolimatta moni jakoi minulle kokemuksiaan
kansalaisopistosta, mutta myös elämästä yleensä. Sain kuulla, että monelle opisto on kulkenut
mukana hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Minulle piirtyi myös kuva siitä, miten opiston toiminta
on muuttunut aikojen saatossa. Moni oli löytänyt kansalaisopiston seinien sisältä itselleen sopivan
harrastuksen tai viehättynyt kurssien sisällöstä. Erittäin arvokkaita olivat myös ne pohdinnat, joita
sain kuulla opiston toimintaa vähemmän tuntevilta. Monen vastaajan kanssa päädyimme
keskustelemaan ajasta, sen puutteesta tai siitä, miten ajan käyttää. Aina osallistuminen ei ole
mahdollista, vaikka kurssitoiminta kiinnostaisikin.

Kyselyn vastauksista piirtyi minulle hyvin positiivinen kuvan Lapuan kansalaisopistosta. Suurin osa
arvioi toiminnan kiitettävälle tasolle ja toimintaa vähemmän tuntevatkin antoivat opistolle
vähintään arvosanan 8. Ei hassummin, vai mitä? Vaikka saamani 51 vastausta antoivat vain pienen
näytteen lapualaisten ajatuksista, ne osoittivat kansalaisopistolla olevan selvästi hyvin tärkeä
merkitys paikkakunnan ihmisten keskuudessa.

Myötätuulta kansalaisopistotoiminnalle jatkossakin toivoen ja
alkukesän vehreyttä ihastellen,

Tiina Hautamäki

Kuka ottaa kopin?

 Covid -19 viruksen häriköidessä Ittelle Yhyres!- hankkeen toimintaa, voitiin keskustella kylien kokoontumistilojen ylläpitäjien kanssa mahdollisuuksista toteuttaa kylissä jotain kurssi- tai muuta toimintaa etäyhteydellä. Hanketyöntekijä Antti Hintsa kiersi kylillä ja selvitti tilannetta. Keskustelun tarkoituksena oli selvittää millaista esitystekniikkaa kylätaloilla on? Miten sitä on hyödynnetty, voiko tällä välineistöllä striimata ja onko talojen henkilökunnalla kiinnostusta esittää esim. etä-kursseja tai elokuvia taloilla. Samalla selvitettiin onko omaan sisällöntuotantoon mahdollisuutta, jolloin esimerkiksi kylätalojen “verkosto” voisi luoda sisältöä paikallisesti toisilleen.

Aktiiviset kylät

Yhteydenotto tuntui herättävän ihmisissä valtavasti toivoa. Keskustelu esitystekniikasta laajeni nopeasti koko seuran toiminnan pohtimiseen ja vahvuuksiin sekä heikkouksiin. Seurojen toimijat ovat pääasiallisesti täysin vapaa-ehtoisia, mutta palo oman paikallistoiminnan ylläpitämiseen oli suuri. Vapaaehtoisten joukko harvenee ja nuoriso puuttuu lähes kokonaan. Uudenlaisen toiminnan aloittamisen esteistä esille nousivat ennenkaikkea ajalliset resurssit sillä talojen perustoiminta bingoillat, nuoristoiminta, juhlat yms. muut tapahtumat työllistivät aktiivit jo nyt. Näistä seikoista johtuen erilaisesta esittämisestä johtuva työ koettiin jo ajoittain raskasta aktiivityötä lisää raskauttavana. Vaikka valmiuksia esittämiseen oli monilla seuroista, nähtiin suurimpana ongelma rahalliset ja ajalliset resurssit. 

Tilat ja laitteet

Kaikilla nuorisoseuroilla oli mahdollisuus esittää videomateriaalia tilojen puolesta. Kaikilta kyselyyn osallistujilta löytyi tilat lähes 100 hengelle. Esitystilana nähdään nuorisotalojen “teatteritila”, joissa olisi todella helppo huomioida korona etäisyydet. Laitteiston taso vaihteli paljon. Kovin iso investointi sen monipuolistaminen ei olisi. Valmius ottaa vastaan etäkursseja tai jakaa omia sisältöjä löytyy osalta. Toki, näissä tapauksissa tulee ottaa huomioon, että nettiyhteys on seuran aktiivien oman tekniikan varassa ja voi näin olla epävaakata. Tämä nähtiin myös epäkohtana keskusteluissa. Yleisesti ottaen erilaisten etäluentojen esittäminen nuorisoseuroilla nähtiin kiinnostavana ja mahdollisuudesta oltiin kiinnostuneita.

Etänä luentoja 

Ajatukseen etäluentojen esittämistä lähtökohtaisesti pidettiin ja se nähtiin kannatettavana toimintana kuten eräs aktiivi muotoili asian “Sivukylilläkin pitää tehdä ja asioiden tulee olla mahdollisia”. Erilaiset etäluennot olisivatkin isossa mittakaavassa tasa-arvoistava tekijä ja yhdessä katsottuna sekä koettuna ne voisivat seurantaloilla olla sosiaalinen tapahtuma

Etäluentojen esittämisen esteenä ei nähty tekniikkaa vaan ennemminkin aktiivihenkilökunnan vähäisyys ja jo ennestään työllistävä perustoiminta. Esitystekniikan sijasta seurantalojen toimivat näkivät, että heidän toimintaansa auttaisi eniten palkattu henkilökunta, koska tämän kaltaiseen uuteen osa-alueeseen keskittyminen tuntui monesta vaativalta ja työläältä.

Sisältöjen tuottaminen verkkoon itse nähtiin sekin kiinnostava vaihtoehtona ja kysyttäessä paikallista osaamista esim. historiantuntemusta löytyisi. Olisi siis mahdollista tehdä kyliltä omaa lähetystä tai jonkin kaltaista “kylätelevisiota”. Haastatteluissa rivien välistä välittyvä kotiseuturakkaus antoi heti viitteitä siihen, että tämän kaltaiseen sisällöntuottoon olisi haluja, mutta seurojen aktiivit näkivät tilanteen realistisena. Henkilöpula ja oman elämän viemä aika tulisi olemaan ongelma ja tämän kaltainen “paikalllis-tv” verkosto vaatisi oman vastuuhenkilön, jota toimijoiden nykyisistä tekijöistä ei helpolla löydy. Varsinkin jatkuvaan toimintaan sitoutuminen koettiin vaikeana niin tekijöiden kuin käyttäjien puolelta. 

Kohderyhmä

Mahdollisten etäkurssien käyttäjäryhmät nähtiin seurojen taloilla, siten että ne kannattaisi kohdistaa nuorisolle. Vanhempaa ikäluokkaa on vaikea saada liikkumaan kotoaan ja osallistumaan aktiivisesti edes lähellä oleviin alueellisiin tapahtumiin. Näin ollen koettiin että alueellisesti erilaiset etäkurssit tavoittaisivat nimenomaan nuoria ja sisällöt tulisi suunnata ensisijaisesti heille. Näitä nuoria kiinnostavia teemoja ei osattu nimetä tai niitä ei haluta tarkasti kommentoida. Sen sijaan aikuisille suunnattujen sisältöjen toivottiin olevan paikallisia. Etelä-pohjalaisuuteen ja Etelä-Pohjanmaahan liittyvien videosisältöjen uskottiin keräävän kiinnostusta.

Yhteenveto

Seurantalot kaipaisivat tämän kaltaisten etäluentojen esittämiseen kuulemani perusteella lisää työvoimaa. Esitystekniikkaa löytyi laajasti kolmelta eri nuorisotalolta ja kannatusta toiminnalle kaikilta. Toisaalta kahdessa keskustelussa nousi esille vanhojen tuttujen toimintojen helppous, joten ehkä tämän kaltainen seuroille suunnattu toiminta vaatisikin, että heille luotaisiin tueksi vahvat toimintamallit ja ohjeet. Parhaassa tapauksessa ehkä nämä molemmat. 

Fasilitoijat fasilitoi, me muut ollaan toimijoi!

NIIN ETTÄ MIKÄ FASILITOINTI?

Myönnän että tähän sanaan törmäsin vasta hetki sitten, mutta kyllähän se on sana aivan paikallaan.
Fasilitointi tarkoittaa yhdessä toimimisen helpottamista. 

Fasilitoijat fasilitoivat. He tehostavat yhdessä tekemistä, aikaa säästyy ja ryhmän keskinäinen ymmärrys lisääntyy.

Mietin että he ovat vähän kuin kapellimestareita orkesterin edessä. 

1. Fasilitoija on itse sisältöneutraali, ei johdattele ryhmää omilla mielipiteillään, mutta toimii liimana kokoillen ryhmän ajatuksia ja auttaen etenemään itsenäisesti ja innostuneesti tavoitteen suunnassa. 
2. Pitää keskustelun annetussa aiheessa, ettei karkailla sivupoluille,
3. auttaa jäsentämään ajatuksia.  
4. Huolehtii että aivan jokainen ryhmässä tulee kuulluksi ja kuulee.
5. Jos keskustelu hiipuu, auttaa eteenpäin katsomaan asiaa uudesta vinkkelistä tai kokeilemalla uutta ryhmätyömenetelmää. 
6. Auttaa lopputuloksen laatimisessa.

Vaikuttaa siis oikein hyödylliseltä tyypiltä.

MIKSI TARVITAAN FASILITOIJIA?

Fasilitoidulla ryhmällä saadaan parhaat ideat esille ja niiden jalostaminen konkretiaksi heti alulle.

Fasilitoija on todettu olevan hyvä apu verkkovälitteisissä kokouksissa. Kuten yllä jo mainittiin, fasilitoijan

taidolla säästetään aikaa, saadaan ryhmässä enemmän asiantuntemusta esiin, ideat ruokkivat uusia ideoita ja lopputulos on parempi, koska ryhmässä pohditaan aihetta luonnostaan eri näkövinkkeleistä. Fasilitointitaidosta on hyötyä kaikille jotka ohjaavat ryhmätöitä kuten tiiminvetäjät, projektien vetäjät, esimiehet, johtoryhmien vetäjät ja muutoksen kanssa työskentelevät. 
  

TÄLLÄ KOULUTUKSELLA SAA YHDEN TYÖKALUN LISÄÄ OMAAN TYÖKALUPAKKIIN.

Fasilitoijaksi koulutetaan Kulttuurikeskus Vanhan Paukun Makasiinin kokoustilassa 6.2.2020 klo 14.00 - 16.00.

Ensimmäiseen oikeaan ohjaustilanteeseen fasilitoijana pääsee Ittelle, yhyres -ilta, lapualaisten nuorten asialla keskusteluillassa 19.2.2020, jossa etsitään konkreettisia toimia nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi Lapualla. Koulutukseen osallistuminen ei velvoita ketään toimimaan fasilitoijana tässä tilaisuudessa.

Nuoret, aikuiset, eläkeläiset, eri yhteisöissä toimijat sekä kaikki asiasta kiinnostuneet Tervetuloa!
Koulutukseen voi ilmoittautua tästä https://www.opistopalvelut.fi/lapua/course.php?l=fi&t=4884.

Uuden vuoden toivotuksin:

Hanna