Luovuuden pilkahduksia ja elinikäisen oppimisen polkuja – sosiaalialan harjoittelija kansalaisopiston kulisseissa

Sosionomiopiskelija Johanna Väisänen vietti
Lapuan kansalaisopistolla
kulttuurintäyteisen harjoittelujakson

 Vanhan Paukun ekosysteemi on rikas. Täällä tiilien suojissa kasvavat monipuolisen taiteen versot, aivan siementaimista nuoriksi, nuppuja kantaviksi vesoiksi. Laululintusten ja soivien luomusten sirkutus ilahduttaa kävijää, kun lapsiparvet
lehahtavat iltapäivisin soitto- ja tanssitunneilleen. Pieniä ballerinoja löytyy toisinaan iltaisin toisen kerroksen aulasta naulakoiden alta kuin herkkiä sinivuokkoja mättäiltä. Kaikki lepää pääkirjaston kirjaväylien yllä – noilla väylillä kulkevat perheet, eläkeläiset, opiskelijat ja muut löytöretkeilijät etsimässä tiedon ja taidon aarteita.

Sosionomiopiskelijana erilaiset ihmisten biodiversiteetit ovat tulleet tutuiksi. Ihmisyhteisöjen keskittymät ovat aina ihastuttavan monimuotoisia, kuten Vanhassa
paukussakin. Usein niitä kirjovat tunnusomaiset piirteet,jotka yhdistävät ihmiset ja ympäristöt toisiinsa. Lapuan kansalaisopistossa noita tunnistettavia piirteitä ovat ihmisissä pilkahteleva luovuuden valo ja aito jano oppimiseen. Se näkyy kaikissa – asiakkaissa, kävijöissä, opettajissa, henkilökunnassa. Taito tehdä, oppia ja luoda on jotain sellaista arvokasta, mitä täällä vaalitaan ja arvostetaan.

Opiskelijana tällaiseen ympäristöön pääseminen tuntui virkistävältä ja innostavalta. Vaikka saavuinkin kansalaisopiston kansliaan eräänä aamuna kuten sammakot Rytilammelle – hieman yllättävästi, vaikkakin odotetusti, aiheuttaen loiskeita rauhallisen arjen toimintaan - minut otettiin vastaan hyvin ystävällisesti. Minulle esitettiin opiston ja muiden toimijoiden tiloja ja toimintoja. Tuolla parvella asuvat kulttuurin toimijat. Tuolla taas elää kirjaston ahkera väki. Vanhassa tehdasmiljöössä jokainen yllättävä kuja, käytävä ja parvi tuntui johtavan jonkin musiikin, taiteen tai tiedon äärellä työskentelevän ryhmän luo. Vaikka olin usein asiakkaana kirjastossa ja opistolla vieraillutkin, Vanha Paukku avautui minulle harjoittelussa aivan uudella tavalla.

Kansalaisopiston merkitys laajeni sosiaalialan näkökulmasta paljon. Elinikäisen oppimisen käsite sai aivan uuden merkityksen, ja vapaan sivistystyön tärkeys ihmisten osallisuuden vahvistajana selkeytyi. Kansalaisopisto edistää tärkeitä arvoja kuten yhteisöllisyyttä ja se kuljettaa edelleen tuleville polville tärkeitä varautumis- ja kansalaistaitoja. Harjoitteluni koski erityisesti hallinnon tehtäviä, ja kulkiessani rehtorin vanavedessä pääsin näkemään palasia siitä moninaisesta, laajasta työstä ja osaamisesta, jota opiston toimintojen ja yhteistyöverkoston ylläpitäminen ja jatkuva kehittäminen vaatii. Se vaatii valtavasti viestintää eri toimijoihin, aloihin ja ihmisiin. On käynnissä monenlaisia tilaisuuksia ja hankkeita, usein päällekkäin. Johtajalta on löydyttävä joustavuutta, järjestelmällisyyttä ja hyviä viestintätaitoja. Hänen on luotettava alaistensa kykyyn hoitaa tehtävänsä. Ohjaajani oli tässä hyvä esimerkki. Sosionomin työpakkiini harjoittelu opistolla toi paljon. Se opetti esimerkiksi yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kehitti yhteiskuntaosaamista ja järjestelmien tuntemusta, korosti jatkuvan oppimisen tärkeyttä. 

Vanhan Paukun seinätiilissä on nähtävissä edesmenneiden käsityöläisten ahkeran työn jäljet kirjaimellisina kädenjälkinä. Ne tekivät minuun vaikutuksen ja herättivät. Taitomme ja tietomme voivat näkyä vielä vuosikymmenienkin päästä, kun itse olemme kadonneet. Toivon, että Vanha Paukku
olisi ehtinyt jättää harjoittelun aikana merkkinsä minuunkin. Pilkahduksen luovuutta ja innon uusiin asioihin – sillä aina on hyvä ikä oppia uutta.