Erasmus+ kokemuksia: Mielenrauhaa ja murtuvaa kielimuuria saagojen saarella

Kun kirjastonhoitaja Anna Oivio suuntasi Lapuan kansalaisopiston hallinnoimanErasmus+ -hankkeen matkalle Islantiin, tavoitteena oli herätellä uinuvaa englannin kieltä ja löytää uusia työkaluja hyvinvointiin. Vaikka alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat, Reykjavik tarjosi tilalle jotain arvokkaampaa: oppeja mindfulnessista, islantilaisesta pedagogiasta ja rohkeutta kulkea omia polkujaan. Matka osoitti, että hyvinvointi ja läsnäolo ovat universaaleja taitoja, jotka kantavat niin päiväkodista kirjastoon kuin maasta toiseen.

 

Kirjastonhoitaja hyppäsi yksin Lapuan Kulttuurikeskus Vanhan Paukun- aikuisopettamisen ja ohjauksen monet muodot Erasmus+ liikkuvuusmatkalle Reykjavikiin Islantiin herättelemään uinuvaa englannin kieltä. Kirjastonhoitajille ei helposti löydy heti sopivaa kurssia kirjallisuuden parista, kun ensimmäinen kurssi sadunkerronnasta peruuntui.

Saagoja ja myyttejä pursuileva karun kaunis viikinkisaari rohkaisi kulkea omia polkuja ja laittaa itsensä edelle kun kyse on omasta hyvinvoinnista. Smart Teacher Play More tarjosi loistavan 7-päiväisen kurssin “Well-being and Stress Management”. Osallistujia oli 12 eri Euroopan maasta ja suurin osa oli eri koulutusasteiden ja päiväkodin opettajia. Mindfulness- ja hyvinvointikurssit tarjoavat “käytännön työkaluja mielenterveyden, mindfulnessin ja resilienssin edistämiseen koulutuksessa sekä rauhallisen, onnellisen ja menestyksekkään työpaikkakulttuurin luomiseen”.

Yksin matkustaja ei kokenut olevansa yksin ja tutustumisia uusiin paikkoihin tarjoutui joka päivä ja paljon jäi vielä näkemättä uusiin reissuihin. Kielitaitokin vetristyi ja oli kiva pärjätä englannin kielellä yksin. 

Islannissa hyvinvointiajattelu lähtee jo päiväkoti-ikäisistä, koska jo silloin aletaan harjoittelemaan meditaatiota ja mindfulnessia. Keskittymisen ja läsnäolotaidot siirtyvät näin myös muulle perheelle lasten välityksellä. Paljon käytetään ns. luonnonmateriaaleja esim. oppimisvälineinä kuten villalankaa, kiviä, simpukoita..muiden välineiden ohella.

Kaikille oppijoille yritetään löytää omapolku oppimiseen ja rauhoittumiseen eikä vaadita kaikkia toimimaan samalla tavalla,koska se ei onnistu esim istumaan paikalla vaan voi seistä ja keinua. Kehon mukaanotto oppimisessa tärkeää esim. taputtelu, tömistely, jokin liike, niin oppimisen muistijäljestä tulee vahvempi. Minitaukojen käyttö milloin rauhoittumiseen tai kehon herättelyyn luonnollista ja opettaja oppii huomaamaan milloin kukakin tarvitsee mitä. 

Koulumaailma oli aika samanhenkistä, kuin meillä ja kirjastotkin näyttivät tutuilta. Oppitunnit kestävät vain 40 min, kun tutkitusti sitä kauempaa oppilaat eivät jaksa keskittyä. Ymmärrys erilaisista oppijoista ja eri tapojen käyttö oppimisesta oli mielenkiintoista. Islantilainen hyvinvointiteema näkyi myös kirjastojen arvoissa seinässä olevilla tauluissa. Vapaa-ajalla kävin parissa paikallisessa kirjastossa, jossa toiminta oli hyvin samanlaista kuin Suomessa. Suurin ero oli, että kirjastokortti on maksullinen aikuisille ja vuoden kerrallaan voimassa. 

Erasmus+ kuulumisia: Terveisiä klassisen musiikin pääkaupungista Wienistä!

 

Lapuan kansalaisopiston hallinnoima,  Kulttuurikeskus Vanhan Paukun toimijoiden yhteinen Erasmus+ -liikkuvuushanke mahdollisti Lapuan musiikkiopiston opettajan Jenni Mikkolan vierailun kolmessa wieniläisessä musiikkikoulussa maaliskuussa. Lue alta lisää Jennin
kokemuksista!

Pääsin seuraamaan erityisesti yli 18-vuotiaiden nuorten aikuisten pianonsoiton opetusta, tutustumaan koulujen tiloihin ja opetussuunnitelmiin sekä nauttimaan oppilaskonsertista Wienin Beethoven-museossa. On kiehtovaa, että kahden miljoonan asukkaan Wienissä toimii peräti 16 musiikkikoulua. Vierailun ohjelmaan kuului myös tutustuminen Wienin musiikin ja esittävien taiteiden yliopistoon apulaisprofessori, tohtori Cecilia Björkin johdolla.

Vastaanotto musiikkikouluilla oli lämmin ja innostunut. Vaikka opetus oli tarkkaa ja vaativaa, tunnelma soittotunneilla säilyi rentona. Oppilaiden ja opettajien välinen vuorovaikutus oli positiivista, ja opiskelijat tuntuivat viihtyvän erinomaisesti. Puitteet tarjosivat mielenkiintoisia kontrasteja: kaksi kouluista (Musikschule Favoriten ja Musikschule Landstrasse) sijaitsi moderneilla kampuksilla, kun taas Musikschule Ottakring toimi tunnelmallisessa vanhassa rakennuksessa. Ihailin erityisesti sen valtavaa pianoluokkaa, jonka korkeista ikkunoista avautui näkymä historialliseen kaupunkiympäristöön.

Opetuksen seuraaminen oli ammatillisesti inspiroivaa ja antoi paljon uusia ideoita erityisesti piano-ohjelmistoon. Oli kiinnostavaa huomata, että perusasioiden opettaminen noudatti hyvin samanlaista linjaa kuin meillä Suomessa. Voikin todeta, että pianopedagogit työskentelevät hyvin samalla tavalla asuinpaikasta riippumatta.

Koko kaupungissa vallitsee valtava kunnioitus klassista musiikkia ja Wienin suuria mestareita kohtaan. Schubertin, Beethovenin ja Mozartin kaltaiset nimet tuntuvat olevan läsnä kaikkialla. Maailman huippuluokan konsertit, upeat museot ja historialliset puistot luovat Wieniin ainutlaatuisen tunnelman, jollaista en ole kohdannut missään muualla Euroopassa.

Jenni Mikkola,

Pianonsoiton opettaja