Lapuan kansalaisopiston 70-vuotis juhlavuoden merkeissä annamme puheenvuoron myös opettajille ja opiskelijoille. Blogissa julkaistavan Oppia ja osallisuutta -juttusarjan aloittaa sukututkimuksen opettajamme Elina Järvi.
Sukututkimus on paljon muutakin kuin sukulaisten nimiä ja heihin liittyviä päivämääriä
Olen harrastanut sukututkimusta reilun kymmenen vuoden ajan ja harrastus on muuttunut työksi, joka antaa loputtomasti uusia elämyksiä. Ammattisukututkijana autan ihmisiä löytämään puuttuvia palasia oman suvun piiristä ja sukututkimuksen opettajana ohjaan kurssilaisia etsimään itse tietoja aina vain laajemmista digitaalisista lähteistä.
Aloittaessani tutkimaan omaa sukuani, lähdin liikkeelle vanhoista valokuvista, jotka löytyivät tätini kuolinpesää siivotessa irtonaisina lipaston laatikosta. Niissä ei ollut nimiä eikä selityksiä, mutta jo nenän mallista saattoi monesta kuvasta tunnistaa suvun tuttuja piirteitä. Kuvissa oli hmisiä arjessa ja juhlassa, tupia ja taloja sisältä ja ulkoa, hevosia, työkoneita ja ajoneuvoja sekä kirkkoja ja hautakiviä. Jokainen tunnistus oli hieno askel eteenpäin suvun tarinoiden rakentamisessa. Oli käyty kouluja, lähdetty Amerikkaan, vietetty häitä, täytetty vuosia, surtu vaikeuksia ja menetyksiä, käyty sotia ja rakennettu elämää seuraavalle sukupolvelle.
Aloitin siis aivan oikeasta suunnasta eli kokosin valokuvia sukulaisilta, kyselin vanhimmilta sukulaisilta muistoja ihmisistä ja elämästä sekä kolusin laatikoista kauppakirjoja, perukirjoja ja muita asiakirjoja. Löysin myös muiden tekemiä sukututkimuksia ja muiden laatimia kertomuksia perheiden vaiheista.
Vuosituhannen alussa sukututkijat olivat vielä arkistojen ja mikrofilmien varassa tutkimusta tehdessään. Kirjastossa rullattiin ruudulle sanomalehtijuttuja sekä sotkuisia mikrofilmikopioita kirkonkirjoista. Maakunta-arkistoihin, kuntien ja seurakuntien arkistoihin pääsi paikan päälle selailemaan sidottuja kirjoja, joihin oli koottu pöytäkirjoja, kirkonkirjoja ja tuomiokirjoja.
Vähitellen päiväsaikaan tehdystä sukututkimustyöstä on tullut ympärivuorokautista netin selaamista. Arkistojen ovet ovat sulkeutuneet ja henkilötietolaki suitsii tiukasti kovin tuoreiden aineistojen julkaisemista netissä ainakin elävien osalta. Silti sukututkijalle tärkeitä tietolähteitä tulee jatkuvasti lisää tutkittavaksi ja vieläpä verkossa omalta koneelta katseltaviksi.
Sukututkimuksen harrastajien määrä on kasvanut valtavasti ja harrastus vie mukanaan yhä nuorempia ihmisiä. DNA-testit ja verkkosukupuut tuovat uudenlaisen näkökulman sukututkimukseen. Some mahdollistaa hedelmällisen yhteistyön sukututkijoiden kesken. Vastauksen käsialatulkintaan tai kadonneeseen sukulaiseen liittyvään etsintään saa nopeimmillaan muutamissa minuuteissa esimerkiksi Facebookin sukututkimukseen keskittyvillä sivustoilla. Jopa tekoäly on ulottamassa lonkeroitaan sukututkijoiden avuksi mm. käsialatulkinnassa.
Koen tärkeäksi sen, että ymmärrän millaisessa maailmassa ja millaisessa Suomessa omat sukulaiseni ovat eläneet ja siksi luen paljon historiallisia tietokirjoja ja kaunokirjallisuutta. Kirjaston lisäksi Yle Areena tarjoaa valtavan määrän ohjelmatallenteita historiasta kiinnostuneille. Elävän Arkiston televisiosarjat, dokumenttiohjelmat sekä radio- ohjelmat/podcastit auttavat hahmottamaan elämää eri vuosisatoina maailman mittakaavassa ja oman maan näkökulmasta.
Sukututkimus on siis yleissivistävää harrastustoimintaa, jota voi tehdä vuorokauden ympäri hyvinkinvaihtelevilla tavoilla. Oman suvun lisäksi voi tutkia vaikkapa historian merkkihenkilöiden sukuja tai oman kotikylän kaikkien asukkaiden ja perheiden elämää. Sukututkijana sinä saat päättää mitä tutkit, kunhan jätät elävät ihmiset ja arkaluontoiset tiedot vain omaan pöytälaatikkoosi.
Lapuan kansalaisopistossa käynnistyy jälleen tänä syksynä kaksi sukututkimuskurssia. Tiistaisin kokoonnumme pidemmälle ehtineiden kanssa ja torstaisin vasta-alkajien kanssa.
Tervetuloa iloiseen joukkoomme!
Kirjoittaja on KTM FM Elina Järvi.
Kuva: Gemini AI
