Lapuan kansalaisopiston 70-vuotis juhlavuoden merkeissä annamme puheenvuoron myös opettajille ja opiskelijoille. Blogissa julkaistavan Oppia ja osallisuutta -juttusarjan viidennessä osassa puheenvuoron saa Anneli Ammeskangas.
Kuka olet?
Olen Anneli Ammeskangas ja voin ylpeänä ilmoittaa olevani 90-vuotias.
Mitä kansalaisopisto sinulle merkitsee?
- Olen osallistunut ensimmäisen kerran Lapuan kansalaisopiston kurssille vuonna 1965. Tanninen oli rehtorina. Luulen, että ihan sen takia olen viihtynyt Lapualla kun olen löytänyt tämän kansalaisopiston yhteisön. Minulle kansalaisopisto on ollut koko sen olemassaolon ajan henkireikä, jossa voi toteuttaa itseään.
- Kansalaisopistossa parasta on yhden asian ympärille kokoontuminen porukalla. Sitä kasvaa ryhmään sisään ja kuuluu johonkin. Se on tärkeää. Kaipuuni yhteisöihin juontaa varmaankin lapsuudesta koska olen ihan pienestä pitäen käynyt pyhäkoulussa ja kerhoissa.
- Olen toiminut 18 vuotta kansalaisopiston saksan kielen opettajana. Jälkeenpäinkin olemme kokoontuneet samoissa merkeissä kotonani. Ryhmästä muodostui ystäväpiiri.
Mitä kaikkea olet opiskellut?
- Hardanger, tiffany, mosaiikki, lasityöt, italia, kirjansidonta, kivenhionta, huonekalujen entisöinti, liikuntakursseista en niinkään ole innostunut, olen hiihdellyt itsekseni ja pelannut tennistä. Nypläystäkin opettelin, mutta totesin, että se ei ollut minulle tarkoitettua tekemistä. Kivenhiontakurssi olikin silmiä avaavaa kun oppi näkemään luonnossa uudellatavalla monia erilaisia kiviä.
- En näe enää tehdä käsitöitä, mutta kirjallisuus ja kirjoittaminen kiinnostavat ja niihin olen ilmoittautunut. En ole vielä tähän syksyyn ehtinyt mukaan, mutta tarkoitus on mennä. Ystävät yllyttävät edelleen mukaan: “No et oo tullu käsityöpiiriin, sua ei oo näkyny, tuu ny mukaan.” Kaippa voisin mennä ompelupiiriinkin vaan tapaamaan toisia.
Miten kannustaisit senioria tulemaan kansalaisopistoon?
- Kyllä ehdottomasti kannattaa lähteä mukaan, eikä pidä yhtään ajatella sitä, että ei voisi mennä. Kuljetuksestahan se usein on kiinni. Täällä maalla kun on kulkeminen hankalaa.
Millainen olisi unelmiesi kurssi? Voitko ehdottaa jotain uutta?
-Ajatustenvaihtokurssi, jossa opetellaan ilmaisemaan ajatuksiaan, kuuntelemaan toinen toisiamme ja ymmärtämään toisia ihmisiä paremmin. Puhuminen toisten kanssa on tärkeää.
-Käpypitsikurssillekin olen aina halunnut, mutta se ei ole koskaan toteutunut niin, että olisi päässyt mukaan..
Miten kuvaisit kansalaisopistoa lyhyesti?
- Se on valistuksen ja sivistyksen paikka. Kaikille avoin mahdollisuus kouluttaa itseään oppivelvollisuuden jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti