Oppia ja osallisuutta juttusarjan osa 2: Monta vuotta olen opiskellut pianonsoittoa, en tiedäkään kuinka monta

 

 

Lapuan kansalaisopiston 70-vuotis juhlavuoden merkeissä annamme puheenvuoron myös opettajille ja opiskelijoille. Blogissa julkaistavan Oppia ja osallisuutta -juttusarjan toisessa osassa puheenvuoron saa Raija Ilkka. ”Monta vuotta olen opiskellut pianonsoittoa, en tiedäkään kuinka monta.” 

– Musiikki on harrastus, joka antaa soittajalle paljon enemmän kuin vain taidon soittaa yksittäisiä kappaleita. Se on matka, joka avautuu uudessa valossa, kun itse alkaa tulkita säveltäjien luomia sointuja. Soittaminen on ihmeellistä – se vaikuttaa elimistöön, mieleen ja koko elämään. 

 

Näin kuvailee suhdettaan musiikkiin Raija Ilkka, 84 v. Hän kertoo aloittaneensa pianonsoiton vasta aikuisena. Haave pianon soittamisesta on kulkenut hänen mukanaan kuitenkin jo ihan lapsuudesta asti. 

 

– Muistan lapsena ihailleeni pianoa aina sellaisen nähdessäni ja haaveilleeni soittotaidosta. Omaan talouteeni piano hankittiin hoitolapsen äidin ideasta. Muistan sen ihmeellisen tunteen, kun sain ahaa-elämyksen ja ymmärsin, että minähän voin tosiaan ostaa itselleni oman pianon, kertoo Raija. 

Perhepäivähoitajana toimiessaan Raija sai seurata, kuinka lapset tavoittelivat säveliä pianolla ja harjoittelivat pianonsoittoa musiikkia opiskellessaan. Hän toimi muutamaan otteeseen myös muskarin sijaisopettajana kansalaisopistossa. Lopulta hän sitten uskaltautui itsekin pianotunneille ja pääsi toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan. 

 

– Soittotunnit ovat olleet minulle henkireikä, erityisesti vaikeina aikoina. Puolison sairastamisen aikana soittaminen tarjosi tärkeän väylän arjen haasteiden keskellä, vaikka kotona harjoittelu olikin välillä haastavaa. Halusin kuitenkin vaikeinakin aikoina pitää kiinni harrastuksestani. En ollut valmis luopumaan paikastani Jelenan soitto-oppilaana.

Raija kertoo, että soittaminen ei ole vain nuottien mekaanista toistamista, vaan kappaleeseen pitää päästä sisälle.

– On opittava ymmärtämään soinnut ja annettava sävelten tulla esiin – sen kuulee heti, kun säve sitten ihmettelen, miten minä osaan sen soittaa. Musiikki on auennut ihan uudessa valossa kun itse soittaa.

– Opettajani Jelena on ollut matkalla korvaamaton tuki. Hän on kärsivällinen ja tarkka, mikä auttaa oppimisessa. Olen huomannut, että kotona harjoiteltu kappale saattaa unohtua tunnilla jännityksen vuoksi, mutta Jelenan rauhallisuus auttaa löytämään rentoutumisen ja oikean vireen. Kun lopulta oppii uuden kappaleen, tuntee iloa ja voi tyytyväisenä ymmärtää, että vaivannäkö kannatti, toteaa Raija iloisena.

Hän kannustaa uusien taitojen oppimiseen riippumatta iästä. 

– Usein ollaan sitä mieltä, ettei vanhempana kannata enää aloittaa mitään uutta. Olen kuitenkin ajatellut toisin: voin tehdä asioita joista nautin, jos vain haluan. Joka kevät kysyn Jelenalta, pääsenköhän vielä ensi syksynä jatkamaan – ja vastaus on aina kannustava. 

– Musiikki on löytöretki, joka jatkuu niin kauan kuin intoa riittää. 

Ja kuinka monta vuotta Raija onkaan kansalaisopistossa soittotunneilla käynyt? Pianonsoiton opettaja Jelena Tuomaala kertoo Raijan olleen mukana 33 vuotta. 💗