Valtiovarainministeriö ehdottaa 50-90 miljoonan euron leikkauksia vapaaseen sivistystyöhön. Hallitusneuvotteluissa esillä olleet luvut ovat hieman maltillisempia (20-70 miljoonaa euroa). Toteutuessaan leikkaukset rapauttaisivat suomalaisen koulutusjärjestelmän erityispiirteen, vapaan sivistystyön, joka on rakentanut ja kannatellut yhteiskuntaamme yli sadan vuoden ajan.
 |
Voimaa -kevätnäyttelyn satoa |
ja kurssitarjonnan rakentaminen taloudellisesti varmaksi kokonaisuudeksi siten, että toiminnallamme varmistaisimme erityisesti maksukykyisten opiskelijoiden osallistumisen kursseille.
VM:n mukaan opiskelijoidemme keskimääräistä korkeampi koulutustausta mahdollistaa opiskelukustannusten maksamisen kokonaan itse, ilman valtionosuuden myötä tapahtuvaa kurssimaksujen subventointia.
Samalla halutaan kuitenkin pitää vapaan sivistystyön perusta
vahvana ja toimintakykyisenä ja edistää jatkuvan oppimisen
periaatteita vapaassa sivistystyössä kehittämällä yksilöityjä koulutusratkaisuja aikuisille, joilla on puutteita perustaidoissa.
Jokin tässä yhtälössä ei nyt toimi.
Omassa opistossamme toimitaan todellakin vahvasti markkinoiden ehdoilla, mutta näkökulma on kovin erilainen kuin valtiovarainministeriössä. Opiskelijat tulevat meille vapaaehtoisesti, jotenkin meidän täytyy siis heidät sisään houkutella. Heikkolaatuinen ja koulutustarpeisiin vastaamaton opetus saisi opiskelijat äänestämään jaloillaan, ja ilman opiskelijoita ei ole opistoa.
Siispä seuraamme valtakunnan tasolla ja paikallisesti niin megatrendit
kuin ne hiljaisemmatkin signaalit, jotta tiedämme, mikä ihmisiä kiinnostaa. Toteutamme paikallisia koulutustarvekyselyitä, teemme yhteistyötä yrittäjien, järjestöjen, hyvinvointialueen ja alueen muiden oppilaitosten kanssa, jotta voimme paikata osaamisvajeita ja palveluaukkoja. Varmistamme laadun opiskelijapalautekyselyillä. Huolehdimme henkilöstömme jaksamisesta, rekrytoimme alan osaajat, järjestämme täydennyskoulutuksia.
Koska emme ole yritys, jonka tavoitteena on tuottaa omistajilleen voittoa, ei kurssisuunnittelu todellakaan tapahdu rahankiilto silmissä. Emme laskelmoiden tavoittele korkeasti koulutettuja, maksukykyisiä kurssilaisia, kuten VM olettaa. Korkeasti koulutetut ovat omassa opiskelijatilastossamme vähemmistönä 32 prosentin osuudellaan. Opiskelijamme ovat koulutustaustaltaan suurimmaksi osaksi toisen asteen tutkinnon suorittaneita (39%). 11% opiskelijoistamme korkein tutkinto on kansakoulu tai peruskoulu. Opiskelijoistamme 18% on lapsia ja nuoria, joille järjestämme mm. taiteen perusopetusta kuvataiteissa, tanssissa, teatterissa ja käsityössä.
Ihanneopiskelijamme on minkä ikäinen tahansa, missä tahansa sosioekonomisessa asemassa oleva ihminen. Kansalaisopisto on kaikkien opisto. Pitämällä kurssimaksut edullisina, haluamme tarjota opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksia mahdollisimman monelle, myös taloudellisesti heikommassa asemassa oleville. Toimintamme lähtökohta on sivistys, joka koskettaa ihan jokaista. Meillä on vahva yhteiskunnallinen vastuu toimia hyvien väestösuhteiden edistämiseksi. Me luomme toiminnallamme tiloja ja tilanteita, joissa eri väestöryhmät ja yksilöt kohtaavat yhdenvertaisina ja tasa-arvoisina.
Matalan organisaatiorakenteen myötä kansalaisopistot voivat reagoida nopeasti yhteiskunnallisiin muutostilanteisiin, tästä esimerkkinä ukrainalaisille järjestetty suomen kielen opetus ja ukrainankieliset hygieniapassikurssit. Vapaan sivistystyön kautta on moni löytänyt tavan kiinnittyä ja toimia osana suomalaista yhteiskuntaa.
Toimintamme rakentaa vuorovaikutusta, luottamusta, osallisuuden kokemuksia, turvallisuuden tunnetta - kaikkea sitä, mitä yhteiskuntamme tarvitsee juuri nyt.
Onko vapaa sivistystyön arvo vain välineellinen, kutistuuko tehtävämme työikäisten työkyvyn ylläpitäjäksi? Voidaanko kansalaisopisto valjastaa tuottamaan päätuotteenaan koulutusratkaisuja aikuisille, joilla on puutteita perustaidoissa? Mihin unohtuu laissa määritelty tehtävämme järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta? Se on meidän tämän hetken arjen työtämme, jonka merkityksen näemme ja koemme joka ikinen päivä.
Lukuvuoden päätteeksi on eletty kiireisiä hetkiä kansalaisopistoissa ympäri Suomen. Kevät on ollut täynnä tapahtumia: konsertteja, näyttelyitä, teatteria, tanssia. Tarjoamme ilmaisia taide- ja kulttuurielämyksiä ihan jokaiselle. Samalla suunnittelemme tulevaa kuumeisella kiireellä. Omassa opistossamme olemme kokoamassa perustaitojen koulutuskokonaisuutta. Perus- ja kansalaistaitojen opetus on ollut toiminnassamme mukana aina, mutta nyt nostamme sen valokeilaan.
Vielä kerran. Kansalaisopisto on kaikkien opisto. Tarjoamme koulutusta jatkuvan oppimisen ja elinikäisen oppimisen arvojen mukaisesti.
Meillä voi jokainen täydentää osaamistaan työelämän vaatimusten mukaisesti. Meillä voi opiskella myös ihan vain siksi, että uuden oppiminen on kivaa. Yksinäiselle ihmiselle kurssitapaaminen voi olla viikon ainoa tilaisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Kansalaisopistossa opiskelulla ja harrastamisella on tunnustettu ja tunnistettu välineellinen arvonsa: tuotamme hyvinvointia, joka tutkitusti lisääntyy musiikin, kädentaitojen, kuvataiteen, liikunnan tai kielten opiskelun myötä. Toimintamme ydin on kuitenkin sivistyksen itseisarvollinen luonne, joka luo ihmisenä olemisen perustan. Se pitää sisällään yksilönä kasvamisen ja kehittymisen, uteliaisuuden, oppimisen ilon, yhdessä toimimisen taidot. Elinikäinen oppiminen on se punainen lanka joka kutoo yhteen toimintamme, joka tilkkutäkin tavoin koostuu monista erilaisista paloista. Tämän tilkkutäkin alle mahtuvat lämmittelemään kaikki, niin sinä kuin minäkin.
Mari Takamaa
Rehtori
Lapuan kansalaisopisto / Lapuan taidekoulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti